Aluskatteen ja tuulensuojalevyyn on jätettävä tuuletusrako. Käytettäessa puhallusvillaa tuulensuojalevyn yläpuolelle on hyvä jättää 10cm rakoa. Lyhyillä pätkillä jopa 5cm voi riittää. Kosteuden poistamiseksi on kuitenkin hyvä jättää reilummin rakoa, jos vain mahdollista. Itse en lähtisi leikkimään pienillä marginaaleilla. Tämän kaiken ehdin oppimaan mestariltani, joka on oikeasti aivan mestari näissä hommissa. Myös Kastellin toimittama rakennustapaohje oli merkittävä apu näissä tuulensuojalevytyksissä. Toki ei voi väheksyä myöskään ekovillan tekemää ohjetta. Aika paljon ehdin löytämään tietoa kattoon tulevista tuulensuojista, ennen urakan aloittamista.Kylmiä ullakkotiloja muutettaessa lämpimiksi tulee yleensä vastaan tilanpuute. Tälloin tuuletusrako ja eristeen määrä on yleensä minimoitava. Käytettäessa esimerksi SPU eristeitä, tuuletusraoksi taitaa riittää 3cm. SPU levyt muutenkin tuovat saman eristävyyden puolet pienemmällä paksuudella verrattuna villaan.
Meille tulee siis ekovillaa puhallettuna koko vintti täyteen. Niimpä pari vähintään pari metriä seinustoilta oli levytettävä. Virallinen rakennusohje taitaa sanoa, että puhallusvillan ja tuulenohjaimien väliin on jäätävä 80cm tilaa. Tämä onkin fiksua, koska aluskatteen alle tulee kovat puhurit. Itse koin tämän monesti, kun räystäslaudat olivat vielä asentamatta ja kevät oli kovin tuulinen. Lippalakki lähti helposti päästä, kun seisoi sopivasti ullakolla ja tuuli tuli tuulenohjainten ohjaamana.
Laitoin siis tuulehohjaimiksi jonkin verran sellaisia pahvisia levyjä. Levyt olivat keveitä ja helppoja asentaa, mutta niiden hinta hirvitti. Neliöhinnaksi tuli lähes saman verran kuin tuulensuojalevyille, vaikka tuulenohjaimet olivat vain pahvia.
Sen sijaan tuskailin tuulensuojalevytyksen kanssa oikein huolella. Tästä työvaiheesta minulla ei ikäväkyllä ole yhtään kuvaa otettuna. Oli kuitenkin yllättävän iso operaatio nostella raskaita levyjä korkealle.
Talomme toisessa päädyssä (yllä olevan kuvan oikenpuoleinen pääty) on kurkihirren avulla nostettu sisäkorkeus n. neljään metriin. Samalla kattotuolien väliin jää tilaa vain n. 80 cm. Tästä kun otettiin 10cm pois tuuletusrakona, niin tilassa ei mitenkään voitu käyttää vain tuulenohjaimia. Niimpä koko pääty oli koteloitava tuulensuojalevyillä.
Askarten avuksi lyhyitä n. 20cm puupalikoita, jotka löin naualla kiinni kattotuolien puuosiin. Käytin näitä pieniä käänneltäviä palikoita levytyksessä apuna. Käänsin palikat kuten vanhanaikaisissa ulkohyyksissä eli "kiinni" asentoon ja nostin levyn niiden varaan. Kun levyt lepäsivät näiden puupalikoiden varassa, oli helpompaa ruuvata levyt puurimoihin kiinni.
Onneksi osan urakasta oli appiukko apuna, joka nopeutti hommaa merkittävästi. Yksin kun touhuaa korkealle jotakin, niin rappusilla kulkeminen ja tavaran hakeminen maantasosta vie kohtuuttomasti työaikaa. Kaverin kanssa tavaroiden nostelu on jouhevampaa. Yhtenä iltana käytin huvikseni sykemittaria. Sain kolmen tunnin urakalle keskisykkeeksi 134. Melkosta haipaakkaa taisin pitää tikkaiden kanssa tuona iltana.
Kokonaisuudessaan minulta ja tehokkailta apuvoimilta meni kuusi iltaa tuulensuojien ja tuulenohjaimien asennuksessa. Positiivinen kokemus tämäkin. Varsinkin tuo vessanovihakakeksintö oli minusta hieno.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti