Tontin raivaus

Tontin raivaaminen aloitetaan työkalujen hankinnalla

Vihdoin saimme kunnalta luvan ruveta raivaamaan tonttia. Olin ehtinyt jo kuukauden päivät nukkumaan moottorisahan kanssa. Into oli siis kova.

flickr uitdragerij

Vasta sahatun puun tuoksua ei voita mikään.

Tontin raivauksessa oleellisinta on tietenkin se, että sen pystyy tekemään kuka tahansa itse. Jopa minä onnistuin kaatamaan puut ilman henkilövahinkoja. Montaa puuta en ollutkaan kaatanut ennen hommaan ryhtymistä. 

Puiden kaato ja pinoaminen oli hieno oppimiskokemus. Hiki tuli, vaikka kaverina hääri appiukko ja kaveri.

Yksi kunnon mokakin sattui moottorisahan kanssa. Intoa oli, järkeä ei. Olin kuin lapset karkkikaupassa. Niinpä onnistuin jossain vaiheessa löysyttämään ketjut niin , että sitä oli pakko kiristää. Syyskuun pimeänä iltana märässä metsässä ei tunnetusti juuri näe mitään. Ostalamppukin oli sopivasti unohtunut kotiin. 

Niinpä rupesin lähes säkkipimeässä kiristämään ketjua ja onnistuin pudottamaan sen maahan. Takaisin laittaessa olin sujauttanut sen väärinpäin paikalleen, jonka huomasin vasta puuta sahatessa. Ihmettelin vain, kun saha ei purrut puuhun enää yhtään, vaikka kuinka huudatti. Savua vaan tuprusi.

Sen verran oli aivotkin jo pimeänä, että meni useampi sekunti ennen kuin tajusin mitä oli tapahtunut.

Ei muuta kuin terä irti, oikein päin paikalleen ja hommat jatkuivat.

Puut saimme kaadettua ja raivattua pois tieltä. Oma luonne ja piheys tuli kyllä selväksi tätä tonttia raivatessa, koska pinosin kaiken mahdollisen talteen, jotta saan tulevaan takkaani reilusti "ilmaisia" polttopuita. On se vaan hienoa takan valmistuttua lämmittää koko mökki oman "metsän" puilla!

Joku toinen sanoisi, että hullun hommaa. Ja niinhän se olikin. Olen silti ylpeä itsestäni.

Olisin varmaan lapioinut tuon kuntankin tuosta pois, mikäli aikataulu olisi antanut paremmin periksi.

Samaan syssyyn olisin lapiolla varmaan kaivanut talollekin kuopan, mutta onneksi aikataulu pelasti selkäparkani.

Tontti löytyy!

Kesällä 2011 löysimme mahtavan tontin

Löysimme kivan paikan läheltä nykyistä asuinpaikkaamme ja kävin katsomassa yhtä hienoa reilun kokoista tonttia. Lopulta kuitenkin päätimme ilmansuuntia pohtiessamme siihen, että haluamme tontin, jolle pystyy rakentamaan talon, jonka suurimmat ikkunat avautuvat etelään.

Tuntui pahalta jättää hyvä tontti ostamatta. 

Näin jälkikäteen ajatellen on ollut tyhmää murhetia moista. Kunta kaavottaa jatkuvasti tontteja ja yhden missaaminen ei tarkoita koko projektin kaatumista. Niinpä kunnan sivuja seuratessamme heinäkuussa vihdoin löytyi tontti ihan edellisen läheltä, jossa myös ilmansuunnat olivat suotuisia.

Syyskuussa 2011 lapset leikkimässä tontilla. 

Isäntäväki odotteli rakennuslupaa. Ennen rakennuslupaa ei ollut lupaa tontin raivaamiselle.

Tässä vaiheessa minä olin niin innoissani, että tuskin nukuin öisin. Rakennusluvan ja tontin raivauksen odottaminen tuntui ikuisuudelta.

Kävin ostamassa moottorisahan ennakkoon. Moottorisaha osoittautuikin kivaksi peliksi ja jäin samantien työkaluihin koukkuun. Olenkin tuhlannut omaisuuden erilaisiin työkaluihin.

Perustelen uudet työkalut ja rahan menettämisen itselleni ties millä verukkeilla. Paras veruke lienee se, että tulen tarvitsemaan hienoja työkalujani myös toisissa taloprojekteissa.

Tärkeimmät asiat tontin valinnassa

Meille tontti edusti vapautta. Nykyinen pieni kota, jota myös asunnoksi kutsutaan, on rakennettu tontille, jossa ei mahdu kääntymään. Halusimme siis uuden talon alle ISON tontin. Niinpä 1260 neliötä edusti meille vapautta.

Tuntui kuin olisi käynyt ulkomailla. Se oli valtava! 40 m yhteen suuntaan. Tontin päästä päähän kävely oli lähes 100 m pituinen. Siinä oli 99 m enemmän kuin vanhan kodan pihassa.

Koon lisäksi arvostamme aurinkoisuutta. Tontiltamme löytyi kaikkea. Saisimme talon asemoitua niin, että aurinko paistaisi lähes koko päivän suojaiselle takapihalle.

Maaperästä olimme myös hyvin kiinnostuneita. Budjettiporukkaa, kun olemme, niin paalutukseen ei ollut varaa. Tiesimme jo tonttia ostaessa, että maaperä ei ole vetelää suota tai merenpohjaa. Lopulinen varmuus tuli kuitenkin maaperätutkimuksen muodossa. 3.5 m maanpinnasta alkaa kallio ja hiekkaa ja silttiä on pinnassa.

Uuden asuinpakkamme läheltä löytyy koulu lapsille ja kohtuullisen välimatkan päässä olisi myös isäntäväen työpaikat. Pyöräilyetäisyys työpaikalle oli ehdoton kriteeri.

Pieleen menneet asiat

Olimme aina kuvitelleet, että moottoritieliittymän pitäisi olla lähellä, jotta kulkeminen onnistuisi. Nyt tonttimme läheltä menee kyllä moottoritie, mutta lähimpään liittymään on pari kilometriä. Olimme kuitenkin niin kiihkoissamme uudesta tontista, ettemme ajatelleet tällä olevan suurempaa merkitystä.

Myös kauppa on vähän turhan kaukana. Olisi kivempi, jos hyvä kauppa olisi alle 2km päässä. Nyt lähimpään kauppaan tulee kolmisen kilometriä.

Lisäksi tontti on aivan liian kallis meille. Lohdutan itseäni ajattelemalla, että kunhan talo valmistuu, alan viljelemään jotakin, jonka myyntivoitot kuittaavat tontin kustannukset. Ensimmäisenä ajattelin lajikkeiksi lähinnä perunoita tai porkkanoita. Tuttava suositteli marihuanaa, siinä kuulemma paljon paremmat tuotot ;-).

Tontin etsintää

Mistä tontti talolle?

Asumme perheemme kanssa suuren kaupungin lähistöllä ja pidämme nykyisestä asuinalueestamme valtavasti. Niinpä luonnollisesti etsimme tonttia läheltä nykyistä kotiamme. 

Elämme vuotta 2009 ja finanssikriisin jälkimainingeissa kaikki tontit eivät mene heti kaupaksi. Niimpä kunnan tonttitarjonta on laajaa ja löydämmekin helposti 300 metrin päästä sopivan tontin.

Suunta kohti unelmien toteutuspaikkaa

Lapset pakotettiin matkaan. Vaimoa ei tarvinnut pakottaa, koska hän oli ylipäätänsä onnellinen siitä, että lähdimme yhdessä kävelylle. Lyhyen kävelyn päätteeksi olimmekin jo tontin reunalla.

Koivuja oli vieri vieressä koko 1100m2 tontin alalla.

Hyppelin metsässä mättäältä toiselle ja kävin muka katsomassa nurkkapisteet ja pohdiskelin osaavan näkösenä tontin käyttöä. Oikeasti en tajunnut mitään koko asiasta. En tienny mitään tontin maaperästä.

En tiennyt mitään asemakaavasta. En tiennyt mistään yhtään mitään. Silti harpoin tontilla, ikään kuin jotain ymmärtäisin. Olen hyvä pettämään itseäni.

Vanha merenpohja on huono rakennuspaikka

Emme ostaneet kyseistä tonttia. Todennäköisin syy oli lopulta rohkeuden puute. Onneksemme näin, koska myöhemmin kuulimme, että paikka on vanhaa merenpohjaa ja kaikki tontit alueella pitää paaluttaa. Säästimme siis muutaman tonnin perustuskuluissa, koska skippasimme ensimmäisen tontin.

Kuva lopullisesta tontista. Puut on jo kaadettu ja pinottu.

Lopullinen tonttimme löytyi vasta pari vuotta myöhemmin. Aika kauan ehdimme vielä siis kerätä rohkeutta taloprojektin aloittamiseksi.