Talo alkaa hahmottua

Kovat pakkasetkaan eivät tuntuneet haittaavan kirvesmiehiä. Talon runko nousee joka päivä kovalla tahdilla.
Kuvassa on päätyseinää ja parven runko valmiina.
Ylimmäisenä parruna menee kurkihirsi, jonka varaan muutama kattotuoli asetetaan.

Tuo on ihmeellisen näköinen kötöstys vielä tässä vaiheessa, mutta eiköhän siitä soiva peli tule, kunhan loput talosta on muodossaan.

Näkymä meidän kodarista pihalle. Katolta vähän pilkistää jo aluskate. Enää ei ole pitkästi siihen, että pääsen itse rakennushommiin.

Talon itäpäätyyn suunnittelimme kattotuolit, jotka antavat mahdollisuuden pienelle varastolle. Lopulta idea taitaa olla kuolleena syntynyt, koska sisäkautta sinne on hankala tehdä kulkua ilman lämpöhäviöitä, koska puhallusvilla on tulossa suoraa sisäkaton pintaan. Ulkokautta on taas vaikea tehdä kulkua  korkealle luukulle.

Onneksi näitä virheitä tulee jo näin suunnitteluvaiheessa, niin niillä on kovin pieni merkitys! Nooh, ei tämäkään suuri tappio ole. Eiköhän tuonne ylös jotakin joskus saada varastoitua, esim suksia talveksi yms, joita tarvitaan harvemmin. Näin hankala kulku ei häiritse niin paljon.

Parvi alkaa hahmottumaan. Kurkihirsi on saanut vihdoin merkityksensä. Tuossa kohtaa kurkihirren päällä on talon korkein kohta. Siinä sisäkorkeus on n. 4 metriä.

Eiköhän siinä ole avaruutta lapsille tarpeeksi. Parvelle kulku tulee siis lasten huoneiden kautta. Parven alapuolelle jää wc ja vaatehuoneet.

Talo on saanut muotonsa. Vielä sieltä puuttuvat loput aluskatteesta ja ikkunat. Sen jälkeen kirvesmiehet ovat tehneet oman urkkansa. Ja hyvin ovat tehneetkin. Maaliskuun kylmät aamut eivät tuntuneet häiritsevän kirvesmiesporukkaa alkuunkaan.

Tämä kuva on talon takaa otettu. Etupuolelta minulla ei olekaan kuvaa tästä vaiheesta. Mutta eiköhän tuosta selviä osittain miten hyvin osasimme vaimon kanssa talon itse suunnitella.
Kovin lyhyt ja leveä siitä tuli. Tämä siksi, että halusimme avaran talon, jossa on kaikki ylimääräiset neliöt minimoitu.