SPU levyjen käyttö eteisessä

Eteinen on tuon kantavan väliseinän takana oikella. Kuvassa koko on jo
koko eteisen katto eristetty ja koolausrimatkin ovat jo paikallaan. 

Talomme ylivoimaisesti huonoiten suunniteltu osa-alue on eteinen. Siinä on erilliset liian matalat kattotuolit, ulko-ovi tulee "väärään" suuntaan ja tila on ahdas. En tiedä miten kääntäisin nämä asiat voitoksi. Enkä oikein tiedä miten tähän pisteeseen on edes tultu. Kaippa ongelmana on liian ahdas tontti (yli 1200 m2), arkkitehti (ammattilainen), kustannusten pelko (no ei todellakaan) tai jokin muu (paperilla asiat näyttävät erilaiselta kuin luonnossa).

Liian matalat kattotuolit eivät vedä 50cm puhallusvillaa sisäänsä. Niimpä jouduin käyttämään SPU levyjä. SPU levyt maksoivat 9m2 tilaan yli 700 euroa. Loput 120 m2 maksoivat puhallusvillana reilut 2000 euroa. Ihanan kallista.

Minulla ei ole kuvaa noiden levyjen asentamisesta. Ihan ilman kommelluksia se ei nimittäin sujunut. Kävin ostamassa uretaania, leikkasin levyt kattotuoleihin sopiviksi, tekaisin taas sellaiset "wc-oven lukot" ja nostin levyt paikalleen.

Uretaania ruiskutellessani sotkin takkini. Ilma oli ilmeisesti pakastunut niin, että uretaanipurkin lupaama -5 pakkasta ei riittänyt, vaan aine oli ihan vetistä. Samalla kun sen suihkutti kattoon levyjen ja kattotuolien väliin, niin se valui alas hartioilleni.

Lopulta sain levyt kiinni pakkasen kestävällä uretaanilla. Heitin vielä kaikkien levyjen päälle vähän eksra villaa, koska pelkäsin, että puhallusvillamiehet eivät pääsisi niin pieniin rakoihin tunkemaan paineella sitä höttöä. Turha pelko. Se puhallusvilla menee joka paikkaan.

Liian kalliilla eristelevyillä sain homman onnistumaan ja eteisen eristämisestä ei tullut täysi fiasko. Tuo SPU levy on kyllä hyvää tavaraa. Sillä saa 25 cm eristepaksuudella saman efekstin kuin 50 cm puhallusvillalla. Kelpaa siis tällaisiin ahtaampiin paikkohin hienosti.

Aikaa tuon katon värkkäämiseen kyllä meni. Lopulta puuhastelin neljänä eri iltana sen kanssa. Onneksi ei ole kiirettä mihinkään. Vielä ei muuttaminen polttele. Seuraavana haasteena ja innoituksen lähteenä on lattian valaminen. Mutta sitä ennen on vielä muutama juttu tekemättä.

Talo alkaa hahmottua

Kovat pakkasetkaan eivät tuntuneet haittaavan kirvesmiehiä. Talon runko nousee joka päivä kovalla tahdilla.
Kuvassa on päätyseinää ja parven runko valmiina.
Ylimmäisenä parruna menee kurkihirsi, jonka varaan muutama kattotuoli asetetaan.

Tuo on ihmeellisen näköinen kötöstys vielä tässä vaiheessa, mutta eiköhän siitä soiva peli tule, kunhan loput talosta on muodossaan.

Näkymä meidän kodarista pihalle. Katolta vähän pilkistää jo aluskate. Enää ei ole pitkästi siihen, että pääsen itse rakennushommiin.

Talon itäpäätyyn suunnittelimme kattotuolit, jotka antavat mahdollisuuden pienelle varastolle. Lopulta idea taitaa olla kuolleena syntynyt, koska sisäkautta sinne on hankala tehdä kulkua ilman lämpöhäviöitä, koska puhallusvilla on tulossa suoraa sisäkaton pintaan. Ulkokautta on taas vaikea tehdä kulkua  korkealle luukulle.

Onneksi näitä virheitä tulee jo näin suunnitteluvaiheessa, niin niillä on kovin pieni merkitys! Nooh, ei tämäkään suuri tappio ole. Eiköhän tuonne ylös jotakin joskus saada varastoitua, esim suksia talveksi yms, joita tarvitaan harvemmin. Näin hankala kulku ei häiritse niin paljon.

Parvi alkaa hahmottumaan. Kurkihirsi on saanut vihdoin merkityksensä. Tuossa kohtaa kurkihirren päällä on talon korkein kohta. Siinä sisäkorkeus on n. 4 metriä.

Eiköhän siinä ole avaruutta lapsille tarpeeksi. Parvelle kulku tulee siis lasten huoneiden kautta. Parven alapuolelle jää wc ja vaatehuoneet.

Talo on saanut muotonsa. Vielä sieltä puuttuvat loput aluskatteesta ja ikkunat. Sen jälkeen kirvesmiehet ovat tehneet oman urkkansa. Ja hyvin ovat tehneetkin. Maaliskuun kylmät aamut eivät tuntuneet häiritsevän kirvesmiesporukkaa alkuunkaan.

Tämä kuva on talon takaa otettu. Etupuolelta minulla ei olekaan kuvaa tästä vaiheesta. Mutta eiköhän tuosta selviä osittain miten hyvin osasimme vaimon kanssa talon itse suunnitella.
Kovin lyhyt ja leveä siitä tuli. Tämä siksi, että halusimme avaran talon, jossa on kaikki ylimääräiset neliöt minimoitu.