tiistai 26. helmikuuta 2013

Perustukset ja routaeristeet

Perustuksia varten lähetin perustusfirmalle mittapiirustukset noin kahta viikkoa ennen sovittua perustusten tekoa. Juuri muuta minun ei tarvinnutkaan tehdä. Palkkaamani yritys teki täydellistä työtä.
Minusta on hienoa, että jotkut osaavat tuottaa palvelut tai toimittaa tavaransa ilman, että ostajan tarvitsee olla kyttäämässä ja valvomassa kaikkea.

Soitin viikon alussa vahvistaakseni sovitun perustusten valupäivän eli perjantain, jotta kaikki sujuisi sutjakkaasti. Murahteleva perustusfirman edustaja lupasi, että perjantaina tehdään perustukset ja lauantaina käydään keräämässä muotit pois.

Maatyöt olivat valmiina perustuksia varten jo tuolloin viikon alussa. Tästä saatoinkin mainita perustuksen tekijöille, nimittäin perjantaina töiden jälkeen ajelin tontille ja yllätyin perusteellisesti. Sillä perustukset olivat jo valmiit ja muotit poissa!
En saanut kuvaa kuin valmiista perustuksista. Niin ripeitä työmyyriä olin palkannut.

Noh. En surrut nopeutunutta aikataulua, vaan aloin puuhastelemaan routaeristeitä. Ja niissä sitä puuhastelemista riittikin. En ollut nimittäin koskaan ollut laittamassa routaeristeitä paikalleen. En ollut nähnyt edes videolta miten se tehtäisiin.
Kaiken minkä routaeristeistä tiesin olin lukenut edellisellä viikolla Rakennusmaailma lehdestä. En antanut tämän häiritä, vaan aloitin roudaamaan läheisestä liikkeestä eristeet tontille.
Muutama styroksipaalu jo haettuna. Jouduin lopulta tekemään viisi reissua, että sain kaikki haettua.

Eristeiden laittaminen on hyvin suoraviivaista touhua. Riittää, että ne ulotetaan täällä pohjoisemmassa suomessa 1.5 - 2 m päähän sokkelista, jotta routa ei pääse puremaan. Paksuutta tarvitaan 20 - 30 cm. Nurkissa enemmän, suoralla vähemmän. Yritin tehdä kaikista viemäriputkien läpivienneistä mahdollisimman tiiviitä ja tukea routaeristeet hyvin, jotta ne eivät liikkuisi, kun kaivinkoneella siirretään maata niiden päälle.

Hyvin suunniteltu - on kokonaan tekemättä

Talvi ehti niskaani juuri sokkelin valamisen jälkeen. Nimittäin olimme sopineet maaurakoitsijan kanssa, että asennan routaeristeet viikonlopun aikana ja heti maanantaina heitetään niiden päälle sorat ja sokkelin sisukset täytetään hiekalla.

Kävi kuitenkin niin nätisti, että yhdessä nurkassa tasainen alusta, jolle routaeristeet levitetään loppui jo metrin päässä sokkelin nurkasta. Tiedossani kuitenkin oli, että routaeristeiden on yllettävä kahden metrin päähän nurkasta.

Siinä ei silloin auttanut, kuin ottaa lapio karvaisiin kouriin ja ruveta kärräämään sisätäyttöihin varattua hiekkaa kottikärryllä talon nurkalle. Hiekkaa oli roudattava lähes metrin kerrokseksi, jotta saisin routaeristeet hyvin asennettua. Hommaa kuitenkin vaikeutti olennaisesti -13 asteen pakkanen, joka aiheutti sen, että hiekka jäätyi lapioon ja kottikärryyn kiinni.

Lopulta tein 13 tuntia töitä, jotta sain hiekkaa kärrättyä tarpeeksi ja routaeristeet paikalleen. Tämä oli minulle hyvä opetus talon rakentamisesta. Ymmärsin siellä väsyneenä riehuessani, että edessäni on aika valtava urakka. En ollut tätä ennen sitä juuri ajatellut.

Olinhan rakentamassa taloa jotakuinkin yksin, ilman minkäänlaista kokemusta tai osaamista, enkä ollut ajatellut tarvitsevani siihen vapaata työstä, vaan oli päättänyt rakentaa talon työpäivien jälkeen. Siellä pimeässä marraskuun yössä näitä ehdin pohtia. Hieman saatoin silloin itseäni myös sääliä.
Ja vielä enemmän säälin itseäni seuraavana maanantaina, kun kaivinkone jälleen ilmestyi tontille. Silloin tajusin, että jos olisin ottanut maanantai aamuna muutaman tunnin töistä vapaata, olisin saanut tunnissa kahdessa saman homman tehtyä. Kaivurilta olisi mennyt tasan 15 minuuttia siirtää se sama hiekkamäärä sinne tontin nurkalle.

Sisätäytöt tehty. Viemäriputki, vesiputket ja sähköjohdot sojottavat kohti taivasta.

Noh näitä sattuu. Joka tapauksessa kaivurikuski ja apumies täyttivät sokkelin hiekalla ja jyräsivät sen tasaiseksi sillä aikaa, kun minä olin töissä, jotta saisin heidän palkkansa maksettua.

Ei se onnistu aina ammattilaiseltakaan

Kävin myöhemmin varmistamassa maatyömiesten työnjälkeä ja huomasin, että he olivat onnistuneet upottamaan kaksi sähköjohtojen suojaputkea maahan. Tarkoituksena oli siis vetää sokkelin alta kaksi suojaputkea niin, että niiden kautta saataisiin sisältä vedettyä sähköt ulkovaloille. Nämä valopäät olivat kuitenkin kaivaneet ne suojaputket maahan urakkansa päättyä. En voi käsittää mitä miehet olivat miettineet. Kaipa niitä oli häirinnyt maasta nousevat harmaat putket.

Hiekat oli kuitenkin hyvin jyrätty sokkelin sisällä ja hiekan laatu oli erinomaista. En siis jaksanut surra sähköjohtojen suojaputkia.

Mieltä kuitenkin masensi se tosiseikka, että elimme tässä vaiheessa joulukuun ensimmäisiä päiviä ja talopaketti oli tuolossa vasta helmikuun viimeisellä viikolla. Minulla oli siis kolme kuukautta aikaa tapettavana.

Olin juuri pääsemässä rakennushurmioon ja se katkesi kuin kanan lento.

Kuluseurantaa

Sokkeli tuli maksamaan n. 4800 euroa
Maatyöt, pihankaivuut, sisätäytöt, sorat tulivat maksamaan n. 11 000
Routaeristeet, pihakaivot, salaojat ja muut härpättimet tekivät n. 3300
Kokonaisuudessaan olin tuhlannut vajaa 20 000 euroa, vaikka talosta ei ollut vielä tietoakaan.

Seuraavaa taloa rakentaessa, otan reilummin lomaa tämän vaiheen hoitamiseksi.
Uskon, että nykytietämyksellä, paremman maatyöfirman palkkaamisella ja sokkelin muuraamisella pystyy tästä summasta säästämään vielä tuhansia.

maanantai 25. helmikuuta 2013

Miksi en hankkinut avaimet käteen pakettia?

Saatuamme tontin ostettua vuonna 2011 aloimme tietenkin heti pohtimaan, saammeko unelmatalomme sovitettua uudelle tontillemme. Samalla huomasimme, että emme tiedä talonrakentamisesta yhtään mitään.
Aluksi mietimme arkkitehdin palkkaamista ja muutaman kirvesmiehen hommaamista, mutta se tuntui silloin niin täydellisen mahdottomalta, että lopulta päätimme päästää itsemme helpolla ja hankimme talopaketin suurelta suomalaiselta talotoimittajalta.

Olen edelleen kohtuullisen tyytyväinen tähän päätökseen. En olisi päässyt talohankkeessani kovinkaan pitkälle yksin. Minulla ei yksinkertaisesti tiedot riittäneet. On nimittäin todella helppoa lähteä rakentamaan taloa, kun sen saa talofirmoilta niin helposti.

Me veimme toiveemme vain talomyyjän käsiin ja hän kertoi miten se onnistuu. Ja onnistuihan se.
Muutamme muutaman kuukauden kuluttua. Prosessi on vienyt kohta kaksi vuotta elämästäni ja se on ollut elämäni parasta aikaa.

Silti kritisoi lujasti nykyistä kulttuuria, jossa lapsiperheet ostavat "avaimet käteen" talopaketteja, ja ovat ihan hukassa niiden kanssa.

"Avaimet käteen" on mielestäni tämän vuosituhannen paras vitsi.

Avaimet käteen paketti ei tarkoita, että saisi avaimet, joiden käyttöä voisi alkaa odottelemaan.

Tämä on tiedostettu talonrakentajien puolelta myös ja sen vuoksi he ovat lanseeranneet toisen tuotteen ja se on muuttovalmis koti. Tällainen nimeämiskäytäntö ei menisi missään muualla läpi. Haluaisin nimittäin nähdä ja elää sen päivän, kun autoliikkeessä ostaja valitsisi avaimet käteen autopaketin ja saisi vain auton rungon, mutta et voimansiirtoa ja renkaita.

Olisin joutunut hikoilemaan ja stressaamaan talon rakentamista, vaikka olisinkin ottanut avaimet käteen paketin. Näihin paketteihin ei nimittäin kuulu rakennuslupaa, sähkösopimusta, vesiliittymiä, puhelinliittymää, tonttia, perustuksia, pensasaitoja, autotallia tai salaojia. Lisäksi avainten odottajille jää vielä talon maalaus ja kaikki pihatyöt. Pelkästään pihaan uppoaa helposti 20 000 euroa, kunnes se alkaa näyttämään valmiilta.

Lisäksi niissä on lähes poikkeuksetta ongelmia asuinmukavuuteen vaikuttavissa asioissa kuten: äänieristyksessä, ilmastointilaitteen äänenekkyydessä, ilmastoinntiputkien kuljettamissa äänissä, saunalöylyjen laadussa, jne.

Mitä niihin sitten kuuluu? Voisin melkein sanoa, että kaikki ne yksinkertaisimmat asiat.
Jos jaksat lukea blogiani pitemmälle, tulet huomaamaan, että muillekaan avaimet käteen paketti, ei välttämättä ole se paras ratkaisu. Vaikka se kovin helpolta ratkaisulta vaikuttaakin. Kuuluuhan siihen kuitenkin talo, perustuksista ylös päin.

Minulla on monta syytä, miksi en ostanut ns. avaimet käteen pakettia. Tulenkin ajan mittaan tekemään artikkelisarjan aiheesta. Suurin syy on kuitenkin osaamisen kartuttaminen. En olisi oppinut talon rakentamisesta juuri mitään, jos olisin ottanut avaimet käteen paketin. Lisäksi olisin maksanut muille siitä työstä, jonka uskoin pystyväni myös itse tekemään.

Listaan alle hieman osviittaa siitä, miten talopaketin hinta muodostuu ja yritän antaa suuntaa siihen, kuinka paljon työvoimakustannukset vaikuttavat talon hintaan.

Mistä talopaketin hinta muodostuu?

Jokaisella talofirmalla on oma tapansa listata asioita, joita talopaketteihin kuuluu. Yritän kevyesti avata tätä viidakkoa oman kokemukseni kautta. Meidän talo on myös ostettu suurelta suomalaiselta talofirmalta ja olen heidän toimintaansa jokseenkin tyytyväinen. Toista taloani en enää talofirmalta ostaisi, koska tiedän mitä paketteihin kuuluu ja mitä ei kuulu. Tunnen sekä hintatason että kustannusrakenteen. Yritän tähän blogiin kerätä niin paljon tietoa, että tämän lukemalla muidenkaan ei tarvitsisi jäädä vain talofirmojen armoille, vaan että ihmiset voisivat itse rakentaa kokonaan omat talonsa. Ja nauttia siitä!

Talopaketin hintaa on helpompi hahomattaa, jos se jaetaan muutamaan kategoriaan:

  • Seinät, eli runko
  • Katto
  • Ikkunat ja ovet
  • Talotekniikka, kuten lämmitysjärjestelmä, ilmastointi, sähköistys, kodinkoneet.
  • Sisäpuoliset rakenteet, eli sisäseinät, kaakelit, saunan paneelit yms.
  • Sisustus, eli kiiltävät keittiönkaapit ja hienot tapetit.
  • Kaikki ylimääräinen rompe, kuten kattoturvatuotteet, maalit
  • Maanrakennus ja perustukset

Puutalon seinät eli runko muodostuvat hyvin yksinkertaisista materiaaleista. Kuvaan rungon materiaalit ulkoa sisälle päin. Menekit annan esimerkin luonteisesti pienehkölle 120-150m2 talolle.










  • Ulkoverhouslauta: Yleensä 23-28 mm paksua. Leveydet vaihtelee 145 - 170mm. Hinnaltaan pohjamaalattuna kalleimmillaan alle 3€/m. Menekki alle 1000m. Teekee n. 3000 €
  • Tuulensuojalevyt:  Alle 3€/m2. Ja pienessä talossa on n. 200m2 pintaa. Kustantaa 600€
  • Runkopuut: (198mm*48mm). Hinta alle 3€/m. Menekki n. 700m, tekee n. 2100€
  • Eristeet: 25cm villaa:  alle 40€/ jm. Eli pienehkössä talossa on n. 50 m sokkelia, tekee n. 2000€
  • Höyrynsulkumuovi: alle 500€
  • Runkoa vahvistetaan ns. koolauspuulla. (48*48mm). Menekki n. 6m/jm -> 300m. Hinnaltaa alle 0.5 €/m. Kustantaa n. 150€
  • Gyproc levy. Kustantaa alle 12€/jm, yhteensä 700€


Talon rungon materiaalit eivät siis maksa juuri mitään. Yhteensä tästä tulee alle 9000€. Hyvällä tuurilla ja energisellä etsimisellä tuosta saa tavallinenkin rakentaja 10-30% vielä tingattua.


Ikkunat ja ovet ovat ensirakentajalle täynnä mysteereitä. Minä en tiennyt näistä omassa projektissani etukäteen mitään ja olinkin hyvilläni, kun talotoimittaja osasi esittää hyvät vaihtoehdot.

Seuraavassa talossani teen kaikki toisin ja valitsen itse suomalaisilta ikkunatoimittajilta meille sopivimmat ikkunat.











  • Tavallinen puu-alumiini ikkunat hyvällä lämmöneristyksellä ja sälekaihtimilla. Siis perusikkuna, joita perustalot ovat pullollaan maksaa alle 900€. Näitä tarvitaan  pieneen taloon n. 5kpl. Näissä ikkunoissa on tuuletusikkunat mukana.
  • Yleensä laitetaan lisäksi muutamia pienempiä ikkunoita eteiseen, saunaan, makuuhuoneisiin jne. Ne maksavat ehkä 1200 € yhteensä
  • Olohuoneen suuremmat selkät ikkunat ovat edullisempia. Niitä saa 2000€ :lla kolme. 
  • Valkoinen ulko-ovi ikkunalla kustantaa n. 500€. 
Yhteensä ikkunat ja ovet maksavat siis n. 10 000€. Vaikka niissä on mukana sälekaihtimet ja paremmat lämpöominaisuudet. Näistäkin hinnoista voi tinkimällä saada alennusta.


Kattorakenteet ovat yhtä selkeitä, kuin muutkin rakenteet. Tarvitaan päätös kattomateriaalista, esimerkiksi tiilikatto on erittäin helppo jokaisen latoa itse. Tiilikatteen alle tarvitaan aluskate ja kattotuolit.





  • Tiiliä tarvitaan koko talon pohjan alalle, sekä hiukan räystäiden tekoon. Tiilet maksavat alle 10€/m2. Pienehkölle talolle riittää 220m2 tiiliä. Yhteensä siis 2200€
  • Aluskatetta tarvitaan limitysten vuoksi reilummin, joten 300m2 alalle laskettuna se kustantaa alle 400€
  • Tiilien alle tarvitaan 48*48 koolauspuuta, jota menee yli kilometri. 1200m kustantaa n. 600€
  • Kattotuoli maksaa n. 150€. Niitä tarvitaan pienehköMiön taloon 18kpl. Yhteensä 2700€.
  • Sisäpuolelle tarvitaan taas höyrynsulkumuovi. Alle 500€
  • Höyrynsulkumuovin alle jälleen koolauspuuta (48*48mm) n. 400m. Maksaa n. 200€
Kokonainen katto maksaa siis n. 6600€. Energinen rakentaja voi tingata tästä vielä ison siivun pois.
Tämän jälkeen koko talo on ulkoa päin valmis. Nyt talosi on hyvin pitkälle siinä pisteessä, jonka kaikki talofirmat tarjoavat.

Yhteensä kustannukset ovat: 25 600€.

Summa tuntuu ihan uskomattoman pieneltä. Nyt kyseessä on ulkoa täysin valmiin näköinen 120-150m2 yksikerroksinen talo. Siinä voi olla pulpettikatto tai harjakatto. Ylipäätänsä se näyttää ulkoapäin siltä, että sinne voisi muuttaa asumaan. Hyvänen aika, siinä on jopa sälekaihtimet ikkunoissa!

Miksi sitten talot maksavat pääkaupunkiseudulla puoli miljoonaa ja muuallakin satoja tuhansia?

Jätän tämän sinulle pohdiskeltavaksi ja selitän talojen todelliset kustannukset myöhemmissä kirjoituksissa.

Kustannusrakenteesta näkee heti, että talofirmoilla on melkoiset katteet talopaketeissa. Toki työvoimakustannukset suomessa ovat aivan karmeita. Siltikin minusta kate, jota talofirmat ottavat on aika mehukas. Tässä on iso syy siihen, miksi itse en ottaisi enää talopakettia.

Toinen suuri syy on talojen tylsyys. Talopakettien talot on suunniteltu nerokkaasti. Ne on suunniteltu mahdollisimman nopeiksi rakentaa. Niitä ei siis ole suunniteltu mahdollisimman asuttaviksi. Työvoimakustannukset estävät tämän.

Nyt kun oma projektini on jo hyvällä mallilla, voin rohkeasti myös sanoa, että tekemällä talon itse, saa sellaisen kokemuksen, jota ei voi rahalla ikinä ostaa. Sen lisäksi, että olemme säästäneet rahaa merkittävästi, olemme myös oppineet itsestämme, ison projektin vetämisestä, suunnittelusta, rakentamisesta jne jne valtavasti. Uuden oppiminen ja käsillä tekeminen palkitsee ihan eri tavalla, kuin valmiiseen pöytään astuminen.


sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Maatyöt loppuun

Autotallin hiekat levitetty. Nouseva viemäriputki on likaviemäri autotallille.
Pieni tihkusade jatkui koko maatyöurakan ajan. Suomen syksy on niin ihanaa aikaa. Toisaalta oli ihan positiivista, että sai tehdä marraskuussa hommia pihalla ilman pakkasta. Pimeydestä, lyhyestä päivänvalosta ja jatkuvasta sateesta huolimatta nautin kovasti tästä urakoinnista.


Seuraavana olikin vuorossa autotallin ja talon kohdalle hiekkojen levittäminen.

Välillä mittailtiin korkoja ja välillä lisäiltiin hiekkaa ja soraa. Maatyöfirmani miehet sanoivat, että hiekka ja sora pitää tampata hyvin. Niimpä 450kg painoinen jyrä tuli tutuksi.


En edes tiedä kuinka monta lavallista hiekkaa ja kapilaarikatkosoraa tontillemme levitettiin. Kyllähän sen noista kuiteista näkisi, mutta sillä ei liene merkitystä.

Hiekkaa lisättiin pahimmillaan 70cm ja soraa tasaisesti joka paikkaan vähintään 30cm. Tontti viettää hieman itään päin, joten itäpäädyn alle jouduttiin tosiaan hiekkaa lisäämään vähän enemmän. Autotallin pohjille ei lisätty hiekkaa yhtään. Kaikki hiekka löytyi omalta tontilta.
Olin ollut siis säkällä oikeassa hyvän maaperän suhteen.


Kaksi lomapäivääni kuluivat nopeasti ja en päässyt osallistumaan salaojakaivojen ja -putkien asentamiseen. Niiden asentamisesta minulla ei ole yhtään kuvaa, eikä juuri käsitystä. Tärkeintä niiden asennuksessa on kuitenkin oikeat kaadot pihakaivoa kohti. Lisäksi tulee huolehtia siitä, ettei sadevesiputkien vesi pääse salaojaputkiin. Tämä hoituu pihakaivossa olevan takaiskuventtiilin avustuksella ja sillä, että molemmat putkistot vedetään omina linjoinaan pihakaivolle asti, eikä niitä yhdistetä yhdeksi linjaksi.

Pahimmat mokat

Talon pohjia kaivaessa talon kohdalle levitettiin liian pienelle alalle hiekkaa. Niimpä perustusten teon jälkeen huomasin kauhukseni, etten saa routaeristeitä tarpeeksi laajalle alueelle yhden nurkan kohdalla. Tästä fiaskosta lisää myöhemmin.

Laskin myös salaojaputkien ja sadevesiputkien määrät väärin. Niitä oli lopulta n. 60m liikaa.








Maatyöt - osa 3


Viemärit ja sähköt maan sisään

Halusin rakentaa Off-the-grid talon. Tosin haluan paljon muutakin mitä en voi tällä hetkellä saavuttaa. Niinpä talomme liitettiin sähkö- ja viemäriverkkoon. Ja minä huolehdin niistä asioista, joihin pystyin vaikuttamaan, eli huolehdin vain päivän eväät reppuun ja ajelin tontille. Siellä olikin jo tihkusateessa kaivinkone odottelemassa.

Paikallinen vesimonopoli on rakentanut viemäriliittymät ja sähkönsiirtomonopoli sähköliittymät jokaisen tontin kulmalle.

Kaivurilla saa nopeasti aikaiseksi montun, josta löytyy viemäriliittymä. Muuta nopeaa tässä kaivuussa ei sitten ollutkaan.
Kaivurin siirtäessä ensimmäisiä maakerroksia pois kävi ilmi, että tien laidassa kulkeva sadevesiviemäröinti ei toimi. Viemäriverkosto on rakennettu salaojaputkesta eli täynnä reikiä olevasta putkesta. Jostakin syystä kaivot eivät vetäneet tätä vettä, vaan vesi oli täyttänyt koko salaojaputkiston.
Ja kaivurin siirtäessä maata siitä läheltä, koko putkiston vesi valui kaivamaamme monttuun.

Ylläolevasta kuvasta näkee himan tätä painajaista. Ongelmaa pahensi kallion läheisyys. Kaivamamme monttu oli siis vain n. 50cm syvempi, kuin kohta johon viemäri piti liittää. Jatkuvasti valuva vesi toi hiekkaa ja muraa monttuun vauhdilla ja meillä oli todella hoppu paikat viemärin liitämisessä. Lopulta kolmen lapiomiehen ja kaivurin avustuksella saimme pidettyä viemäriliittymän sen aikaa esillä, että vesimonopolin edustaja sai liitettyä putket paikalleen.

Kurasavotta kesti kolme neljä tuntia. Hikikin tuli. Kumisaappaista huolimatta kaikki paikat olivat märkänä ja murassa. Myöskään sade ei auttanut kuivana pysymistä. Osasin ennustaa jo tässä vaiheessa raskasta päivää. Oltiin vielä nimittäin aamupäivän puolella ja koko porukka (minä, apumies ja kaivurikuski) oltiin todella hikisiä ja märkiä.

Sähkökaapelit olikin paljon helpompi liittää sähöverkkoon. Niitä en nimittän liitetty, vaan ne jätettiin odottamaan sähköurakoitsijaa. Sen sijaan kaivoimme vain sähkökaapelit ja kaikki viemäriputket oikeaan syvyyteen ja huolehdimme oikeasta kaadosta (n. 2cm / m) koko viemärilinjan matkalta sekä sähkökaapelien merkkauksesta (keltainen varoitusnauha).

Viemäriputket eivät saa jäätyä

110mm:nen harmaa viemäriputki upotettiin syvälle ja päälle laitettiin vielä styroksia routaeristeeksi. Sen jälkeen miehen korkuinen oja peiteltiin ja aloimme valmistautumaan talon pohjien kaivuuseen.

Tässä vaiheessa olin erittäin onnellinen, että olin palkannut urakoitsijan hoitamaan kaivurihommia. Jos olisin haaveeni toteuttanut ja itse ollut kaivinkoneen puikoissa, ei viemäriä olisi koskaan saatu liitetyksi.

LVI suunnitelmat on todellakin hyödyksi

Vaikka mitään en ymmärtänyt siitä mitä teimme, yritin lukea lvi suunnittelijan piirustuksia ja huolehtia siitä, että sähköt, viemäriputket ja vesiputkisto tulisivat oikeille paikoilleen. Kohtuudella tässä onnistuimmekin.
Lopulta vain lämminvesivaraajan viereen tähdätty vesiputki meni joitakin kymmeniä senttejä ohi. Ensi kerralla pitää itse mitata ja tähdätä tarkemmin. Nyt luotin siihen, että palkkaamani ammattilaiset ja oma lukutaitoni riittäisi. Onneksi tästä ei tullut mitään peruuttamatonta vahinkoa, vaikka perustuksia tehdessä hieman putket olivatkin perustusten alla. 

Maatyöt - osa 2

Maatöiden perimmäinen tarkoitus

Talo on perustettava liikkumattomalle ja vankalle perustukselle. Perustukset eivät ole liikkumattomat, mikäli maa, perustusten alla liikkuu.

Suomen kaavoitustapa on ollut vuosisatoja se, että ensin rakennetaan hyvät paikat ja nyt rakentavat saavat kaikki jäljellä olevat paikat. Eli suot, vanhat merenpohjat ja savimaat. Huonolle maalle pystyy rakentamaan siinä missä hyvällekin. Se vain maksaa enemmän. Itse pelkäsin varsinkin paalutuksesta aiheutuvia kustannuksia. Halusimme välttää paalutusta loppuun asti. Onneksi paalutusta ei tontillamme todellakaan tarvittu.

Maanmuokkaus

Ensimmäisenä pitää tietää, mistä kaivetaan. Tätä varten kunnan miehet olivat käyneet merkitsemässä talolle ja autotallille kulmapisteet. Niinpä urakoitsijan apupojan kanssa (itse maatyöpäällikkö istui kaivinkoneessa koko projektin ajan) opin merkitsemään ja mittaamaan talon kulmapisteet n. 5 metrin päähän sijoitettaville linjureille.

Kaivinkone heräsi eloon, kuntta poistettiin ja kasattiin tontin etuosaan. Minä menin tätä ihmettelemään, koska olimme sopineet, että maata ei viedä tontilta pois, vaan metsätontin pintamaa hyödynnetään tulevan nurmikkomullan alla. Näin siitä syystä, että kuvittelin tämän säästävän kustannuksia.

Maakasat olivat jo aika suuria tien varressa, kunnes mestarini pölähti paikalle puhumaan järkeä urakoitsijalle. Mestarin avustukella saimme vihdoin kaivinkonekuskin ymmärtämään, että kasat on tehtävä tontin takaosaan, jossa ne eivät ole tiellä ja josta ne voidaan helpommin levittää kaivuu-urakan jälkeen tasaisesti tontille.

Tässä vaiheessa opin myös sen, että urakoitsija oli koijannut minua myös kaivinkoneen koossa. Hän oli kehunut maasta taivaaseen uuden koneen, jolla kaivuu suoritettaisiin. Mutta maakasoja siirrellessä tuli hyvin ilmi, että kone oli liian pieni tehtävään ja kasojen siirtely kartutti lähinnä urakoitsijan kassaa.


Mitä teen seuraavalla kerralla toisin?

Seuraavaa tonttia ja maatöitä varten aion tehdä kirjalliset ohjeet, mitä tontilla pitää tehdä. Näin ensimmäistä tonttia kaivellessa en tiennyt mitään maankaivuusta, mutta onneksi nyt tiedän.

1. Vaihe:
- Talon nurkkapisteet siirretään syrjään, jotta talon pohjat voidaan kaivaa
- Samaan aikaan kaivinkone ottaa kuntan pois, kivet ja kannot eroteltuina talon etuosaan. Loput tontin perälle odottamaan levitystä.


Lisää vaiheista seuraavassa postauksessa.


Yhtenä vaihtoehtona olen pohdiskellut kaivinkoneen vuokraamista. Olisi mahdottoman hauskaa itse opetella kaivelemaan tontilla. En usko, että siitä merkittävää säästöä saisi syntymään, koska koneen vuokra on kova ja alkuun taidot sen käyttämiseen ovat alkeelliset. Mutta varmasti se olisi hauskaa!

lauantai 23. helmikuuta 2013

Maatyöt - miten apinaa koijataan?

Maatyöt käyntiin 

Maatyöfirman etsiminen oli tavattoman helppoa. Teimme naapureiden kanssa hieman yhteistyötä ja  päädyimme hienoon maatöitä tekevään yritykseen.

Kuitenkin lähes kaikki mikä voi mennä pieleen meni pieleen. Vikaa oli varmasti enempi minussa kuin urakoitsijassa, mutta omaksi puolustuksekseni sanon, etten ollut aiemmin edes nähnyt kaivinkonetta, saati salaojakaivoja tai tontin kaivuuta.



Kiire kiire, talvi on tulossa

Stressasin maatöiden aloittamista monta viikkoa. Olin siinä käsityksessä, että perustukset on valettava ennen talvipakkasia. Kuinka väärässä sitä voikaan olla. Mutta mistä minä olisin voinut tietää, että pakkasessa voi valaa perustukset siinä missä kesälläkin? Ehkä olisin voinut lukea kirjan tai pari aiheesta, mutta en ehtinyt, piti vaan stressata.

Pelkäsin ja odotin innolla maatöiden aloittamista enenmmän kuin mitään muuta vaihetta, koko projektin aikana. Tontilta oli kaavittava kuntta pois, kaivettava autotallille ja talolle monttu ja tuotava maata tarpeeksi tilalle, jotta saadaan hyvä alusta raskaille rakennuksille. Tosin etukäteen en tiennyt tästä mitään. Niinpä menin sokkona sotaan.

Sen verran tiesin ennakkoon kaverini kertomana, että "hän oli isänsä ja kaivinkoneen kanssa hoitaneet maatyöt kahdessa päivässä". Fikusti suostuttelin esimieheni antamaan minulle talvilomapäivät käyttöön jo marraskuussa ja varasin kaksi lomapäivää maatöitä varten.

Pihakaivo, salaojakaivot ja putket odottamassa maansisään pääsyä.
Nuo kaksi lomapäivää olivat lähinnä vain huono vitsi. Lopulta kaivinkone pyöri tontilla viitenä eri päivänä. Tässä yksi syy tuohon, miksi laitoin "Apinaa koijataan" videon.
Kirjoitan tästä fiaskosta lisää tulevaisuudessa.


Tontin raivaus


Tontin raivaaminen aloitetaan työkalujen hankinnalla


Vihdoin saimme kunnalta luvan ruveta raivaamaan tonttia. Olin ehtinyt jo kuukauden päivät nukkumaan moottorisahan kanssa. Into oli siis kova.

flickr uitdragerij

Vasta sahatun puun tuoksua ei voita mikään.

Tontin raivauksessa oleellisinta on tietenkin se, että sen pystyy tekemään kuka tahansa itse. Jopa minä onnistuin kaatamaan puut ilman henkilövahinkoja. Montaa puuta en ollutkaan kaatanut ennen hommaan ryhtymistä. 
Puiden kaato ja pinoaminen oli hieno oppimiskokemus. Hiki tuli, vaikka kaverina hääri appiukko ja kaveri.

Yksi kunnon mokakin sattui moottorisahan kanssa. Intoa oli, järkeä ei. Olin kuin lapset karkkikaupassa. Niinpä onnistuin jossain vaiheessa löysyttämään ketjut niin , että sitä oli pakko kiristää. Syyskuun pimeänä iltana märässä metsässä ei tunnetusti juuri näe mitään. Ostalamppukin oli sopivasti unohtunut kotiin. 
Niinpä rupesin lähes säkkipimeässä kiristämään ketjua ja onnistuin pudottamaan sen maahan. Takaisin laittaessa olin sujauttanut sen väärinpäin paikalleen, jonka huomasin vasta puuta sahatessa. Ihmettelin vain, kun saha ei purrut puuhun enää yhtään, vaikka kuinka huudatti. Savua vaan tuprusi.
Sen verran oli aivotkin jo pimeänä, että meni useampi sekunti ennen kuin tajusin mitä oli tapahtunut.
Ei muuta kuin terä irti, oikein päin paikalleen ja hommat jatkuivat.


Puut saimme kaadettua ja raivattua pois tieltä. Oma luonne ja piheys tuli kyllä selväksi tätä tonttia raivatessa, koska pinosin kaiken mahdollisen talteen, jotta saan tulevaan takkaani reilusti "ilmaisia" polttopuita. On se vaan hienoa takan valmistuttua lämmittää koko mökki oman "metsän" puilla!

Joku toinen sanoisi, että hullun hommaa. Ja niinhän se olikin. Olen silti ylpeä itsestäni.
Olisin varmaan lapioinut tuon kuntankin tuosta pois, mikäli aikataulu olisi antanut paremmin periksi.
Samaan syssyyn olisin lapiolla varmaan kaivanut talollekin kuopan, mutta onneksi aikataulu pelasti selkäparkani.

Tontti löytyy!

Kesällä 2011 löysimme mahtavan tontin


Löysimme kivan paikan läheltä nykyistä asuinpaikkaamme ja kävin katsomassa yhtä hienoa reilun kokoista tonttia. Lopulta kuitenkin päätimme ilmansuuntia pohtiessamme siihen, että haluamme tontin, jolle pystyy rakentamaan talon, jonka suurimmat ikkunat avautuvat etelään.
Tuntui pahalta jättää hyvä tontti ostamatta. 

Näin jälkikäteen ajatellen on ollut tyhmää murhetia moista. Kunta kaavottaa jatkuvasti tontteja ja yhden missaaminen ei tarkoita koko projektin kaatumista. Niinpä kunnan sivuja seuratessamme heinäkuussa vihdoin löytyi tontti ihan edellisen läheltä, jossa myös ilmansuunnat olivat suotuisia.

Syyskuussa 2011 lapset leikkimässä tontilla. 

Isäntäväki odotteli rakennuslupaa. Ennen rakennuslupaa ei ollut lupaa tontin raivaamiselle.

Tässä vaiheessa minä olin niin innoissani, että tuskin nukuin öisin. Rakennusluvan ja tontin raivauksen odottaminen tuntui ikuisuudelta.

Kävin ostamassa moottorisahan ennakkoon. Moottorisaha osoittautuikin kivaksi peliksi ja jäin samantien työkaluihin koukkuun. Olenkin tuhlannut omaisuuden erilaisiin työkaluihin.
Perustelen uudet työkalut ja rahan menettämisen itselleni ties millä verukkeilla. Paras veruke lienee se, että tulen tarvitsemaan hienoja työkalujani myös toisissa taloprojekteissa.


Tärkeimmät asiat tontin valinnassa

Meille tontti edusti vapautta. Nykyinen pieni kota, jota myös asunnoksi kutsutaan, on rakennettu tontille, jossa ei mahdu kääntymään. Halusimme siis uuden talon alle ISON tontin. Niinpä 1260 neliötä edusti meille vapautta.
Tuntui kuin olisi käynyt ulkomailla. Se oli valtava! 40 m yhteen suuntaan. Tontin päästä päähän kävely oli lähes 100 m pituinen. Siinä oli 99 m enemmän kuin vanhan kodan pihassa.

Koon lisäksi arvostamme aurinkoisuutta. Tontiltamme löytyi kaikkea. Saisimme talon asemoitua niin, että aurinko paistaisi lähes koko päivän suojaiselle takapihalle.

Maaperästä olimme myös hyvin kiinnostuneita. Budjettiporukkaa, kun olemme, niin paalutukseen ei ollut varaa. Tiesimme jo tonttia ostaessa, että maaperä ei ole vetelää suota tai merenpohjaa. Lopulinen varmuus tuli kuitenkin maaperätutkimuksen muodossa. 3.5 m maanpinnasta alkaa kallio ja hiekkaa ja silttiä on pinnassa.

Uuden asuinpakkamme läheltä löytyy koulu lapsille ja kohtuullisen välimatkan päässä olisi myös isäntäväen työpaikat. Pyöräilyetäisyys työpaikalle oli ehdoton kriteeri.

Pieleen menneet asiat

Olimme aina kuvitelleet, että moottoritieliittymän pitäisi olla lähellä, jotta kulkeminen onnistuisi. Nyt tonttimme läheltä menee kyllä moottoritie, mutta lähimpään liittymään on pari kilometriä. Olimme kuitenkin niin kiihkoissamme uudesta tontista, ettemme ajatelleet tällä olevan suurempaa merkitystä.

Myös kauppa on vähän turhan kaukana. Olisi kivempi, jos hyvä kauppa olisi alle 2km päässä. Nyt lähimpään kauppaan tulee kolmisen kilometriä.

Lisäksi tontti on aivan liian kallis meille. Lohdutan itseäni ajattelemalla, että kunhan talo valmistuu, alan viljelemään jotakin, jonka myyntivoitot kuittaavat tontin kustannukset. Ensimmäisenä ajattelin lajikkeiksi lähinnä perunoita tai porkkanoita. Tuttava suositteli marihuanaa, siinä kuulemma paljon paremmat tuotot ;-).



Tontin etsintää


Mistä tontti talolle?


Asumme perheemme kanssa suuren kaupungin lähistöllä ja pidämme nykyisestä asuinalueestamme valtavasti. Niinpä luonnollisesti etsimme tonttia läheltä nykyistä kotiamme. 
Elämme vuotta 2009 ja finanssikriisin jälkimainingeissa kaikki tontit eivät mene heti kaupaksi. Niimpä kunnan tonttitarjonta on laajaa ja löydämmekin helposti 300 metrin päästä sopivan tontin.

Suunta kohti unelmien toteutuspaikkaa

Lapset pakotettiin matkaan. Vaimoa ei tarvinnut pakottaa, koska hän oli ylipäätänsä onnellinen siitä, että lähdimme yhdessä kävelylle. Lyhyen kävelyn päätteeksi olimmekin jo tontin reunalla.
Koivuja oli vieri vieressä koko 1100m2 tontin alalla.

Hyppelin metsässä mättäältä toiselle ja kävin muka katsomassa nurkkapisteet ja pohdiskelin osaavan näkösenä tontin käyttöä. Oikeasti en tajunnut mitään koko asiasta. En tienny mitään tontin maaperästä.
En tiennyt mitään asemakaavasta. En tiennyt mistään yhtään mitään. Silti harpoin tontilla, ikään kuin jotain ymmärtäisin. Olen hyvä pettämään itseäni.

Vanha merenpohja on huono rakennuspaikka

Emme ostaneet kyseistä tonttia. Todennäköisin syy oli lopulta rohkeuden puute. Onneksemme näin, koska myöhemmin kuulimme, että paikka on vanhaa merenpohjaa ja kaikki tontit alueella pitää paaluttaa. Säästimme siis muutaman tonnin perustuskuluissa, koska skippasimme ensimmäisen tontin.

Kuva lopullisesta tontista. Puut on jo kaadettu ja pinottu.

Lopullinen tonttimme löytyi vasta pari vuotta myöhemmin. Aika kauan ehdimme vielä siis kerätä rohkeutta taloprojektin aloittamiseksi.

Rakentamalla vapauteen

Rakentamalla vapaaksi 



Aion rakentaa talon alle 900€/m2 hinnalla. Talossa on 142m2 ja budjetti on 125 000. Budjettiin kuuluu  koko talo perustuksista kattoturvatuotteisiin. Samalla aion hankkia osaamisen, jota voin hyödyntää tulevaisuudessa sillä aion hankkia taloudellisen riippumattomuuden, eli vapauden valita itse ajankäyttöni, kiinteistöjen kehittämisen avulla. En vielä tiedä tarkasti kuinka kauan tavoitteeni saavuttaminen kestää.  Tällä hetkellä tavoite on yhdeksän (9) vuoden päässä, mikäli suunnitelmani menevät putkeen.

Olen suunnitellut blogin aloittamista aiheesta jo vuosia. Tuo käytännön rakentaminen vaan vie niin paljon aikaa, että viimeisen puolentoista vuoden aikana en ole kyennyt löytämään kalenteristani vaapaata, johon mahduttaisin bloggaamisen.

Nyt kun minulla on lattiantekijät raksalla hommissa ja joudun pitämään viikon rakennustaon, niin sain tämän projektin alulle.



Aion siis päästä eroon oravanpyörästä, jossa suurten lainojen takia ollaan pakotettuja käymään töissä joka päivä, tuntui miltä tuntui.
Haluan käyttää aikani siihen, mitä itse haluan ja pidän tärkeänä.
Haluan tehdä töitä sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat minua parempia ja pätevämpiä.
Haluan siis valita omat työkaverini ja ihmiset joiden kanssa touhuan.
Lisäksi haluan valita itse omat projektini.
Tulen kertomaan myöhemmin lisää syistä, miksi tavoittelen oravanpyörävapautta.

Budjettitalo

Tällä hetkellä rakennan omakotitaloa. Nimitän sitä budjettitaloksi, koska siinä on keskitytty lähinnä rahan säästämiseen. Tavoitteenani on tehdä talo alle 900€ / m2 budjetilla. Eli 142m2 kokoinen talo saa maksaa vain 125 000 euroa. Tästä budjettiraamista huolimatta, olen yrittänyt ympätä sinne mukaan
kaikki elämäni haaveet.
Jälkikäteen on helppo viisastella ja tiedänkin tehneeni valtavasti virheit. Minun olisi pitänyt tehdä talo, jonka arvo on mahdollisimman suuri. Ei taloa, jonka on minun unelmataloni pienellä budjetilla. Ei unelmataloa rakenna halvalla. Eikä minun unelmataloni ole välttämättä kovin arvokas muiden silmissä. Pääomaa tässä kuitenkin ollaan vielä kasvattamassa.
Sokeuduin kuitenkin talosuunnitelmia tehdessä niin pahasti, että jätin huomioimatta pitkän aikavälin pääoman kasvatuksen.
Mutta näitä sattuu. Ei ollut elämäni ensimmäinen virhe, eikä taatusti viimeinen.

Tämän talon teen puhtaasti oppimismielessä. Aion siis tulevaisuudessa rakentaa useamman talon. Jostakin on vain lähdettävä liikkeelle. Rakentaminen on kuitenkin niin kivaa hommaa, että sen parissa tulen puuhastelemaan vielä pitkään.

Tulevaisuudessa teen ehkä kivitalon, tai rivitalon, tai ehkä kerrostalon.
Saatan myös remontoida jonkin ison kohteen. Aika näyttää.

Budjettitaloon liitetyt unelmat

Halusimme perheellemme talon, jossa on korjattu kaikki ne virheet, joita nykyisessä asunnossamme on.
Tai ei ne virheitä ole, koska tämä on ison rakennusliikkeen rakentama ja tämä on tehty lakien ja asetusten mukaan. Ne ovat enemmänkin "ominaisuuksia".
Näistä "ominaisuuksista" haluamme uudessa kodissamme eroon.

Teemme siis talon, jossa äänieristys on kunnossa.
  • Jokaiseen oveen tulee kynnys
  • Jokaiseen oveen tulee tiivisteet
  • Ilmanvaihtoputkiin lisätään äänenvaimentimia yli omien tarpeiden
  • Ilmanvaihto säätyy ajastimella ja kosteusantureilla, jolloin se ei huuda aina, niin ettei kuule vaimon puhetta.
Teemme talon, joka on suunniteltu asumista varten, ei voitontavoittelun vuoksi (Tämä on siis yksi suurimpia taloudellisia virheitä, mitä olemme koskaan elämässämme tehneet.)
  • Valaistus suunnitellaan asumista varten
  • Lattiasta tehdään sellainen, että kestää koiran aiheuttaman rasituksen
  • Infrapunasauna pitää olla helpommin lämmitettävä kuin nykyisessä talossamme
  • Lapsille tehdään valtavat parvet
  • Lasten huoneet ja päämakuuhuone ovat eri puolilla taloa.
  • Talon on oltava avara - mutta kuitenkin edullisesti lämmitettävä.
  • Talon on oltava valoisa - mutta kuitenkin edullisesti lämmitettävä (ikkunoiden laatu)
  • Takka on oltava
  • Hyvä ilmanlaatu ja kosteusvaurioriskin minimointi

Näitä unelmia on rajoittamassa budjetti, joka on ihan järjetön. Ystävämme hankkivat taloja, joiden neliöhinnat ovat yli tuplat omastamme. Ainoana ratkaisuna meillä on tehdä asioita itse ja yksinkertaisesti halvemmalla.

Mitä pienellä budjetilla saa?

Sillä saa talon, jossa on parhaimmillaan 4 m sisäkorkeus.
Sillä saa talon, jossa on puhtaan valkoiset kiiltävät epoksilattiat ja suuret olohuoneen ikkunat tuomassa niihin kiiltoa.
Sillä saa puhtaan valkoiset kiiltävät keittiön kaapit ja hyvät kodinkoneet.
Sillä saa kohtuullisen kokoisen olohuone-keittiö yhdistelmän.
Sillä saa neljä vaatehuonetta, kolme makuuhuonetta, "työhuoneen", kodarin, keittiön, saunan, kylpyhuoneen ja kaksi parvea.

Mitä pienellä budjetilla emme saaneet?

Sillä ei saanut ulkoapäin mahtavaa ja hienoa taloa.
Sillä ei saanut maalämpöä tai pienintä mahdollista lämpölaskua.
Sillä ei saanut isoa saunaa.
Sillä ei saanut isoa kylpyhuonetta.
Sillä ei saanut isoja makuuhuoneita.
(Tätä kirjoittaessa talo ei ole vielä valmis, joten muitakin puutteita voi ilmetä.)


Mistä energiaa rakentaa talo kokonaan itse?

Minulta on kysytty monta kertaa aidosti ihmetellen, että miten ihmeessä jaksan rakentaa itse oman taloni. Enkä ihmettele, miksi ihmiset ihme...