Perustukset ja routaeristeet

Perustuksia varten lähetin perustusfirmalle mittapiirustukset noin kahta viikkoa ennen sovittua perustusten tekoa. Juuri muuta minun ei tarvinnutkaan tehdä. Palkkaamani yritys teki täydellistä työtä.
Minusta on hienoa, että jotkut osaavat tuottaa palvelut tai toimittaa tavaransa ilman, että ostajan tarvitsee olla kyttäämässä ja valvomassa kaikkea.

Soitin viikon alussa vahvistaakseni sovitun perustusten valupäivän eli perjantain, jotta kaikki sujuisi sutjakkaasti. Murahteleva perustusfirman edustaja lupasi, että perjantaina tehdään perustukset ja lauantaina käydään keräämässä muotit pois.

Maatyöt olivat valmiina perustuksia varten jo tuolloin viikon alussa. Tästä saatoinkin mainita perustuksen tekijöille, nimittäin perjantaina töiden jälkeen ajelin tontille ja yllätyin perusteellisesti. Sillä perustukset olivat jo valmiit ja muotit poissa!

En saanut kuvaa kuin valmiista perustuksista. Niin ripeitä työmyyriä olin palkannut.

Noh. En surrut nopeutunutta aikataulua, vaan aloin puuhastelemaan routaeristeitä. Ja niissä sitä puuhastelemista riittikin. En ollut nimittäin koskaan ollut laittamassa routaeristeitä paikalleen. En ollut nähnyt edes videolta miten se tehtäisiin.
Kaiken minkä routaeristeistä tiesin olin lukenut edellisellä viikolla Rakennusmaailma lehdestä. En antanut tämän häiritä, vaan aloitin roudaamaan läheisestä liikkeestä eristeet tontille.

Muutama styroksipaalu jo haettuna. Jouduin lopulta tekemään viisi reissua, että sain kaikki haettua.

Eristeiden laittaminen on hyvin suoraviivaista touhua. Riittää, että ne ulotetaan täällä pohjoisemmassa suomessa 1.5 - 2 m päähän sokkelista, jotta routa ei pääse puremaan. Paksuutta tarvitaan 20 - 30 cm. Nurkissa enemmän, suoralla vähemmän. Yritin tehdä kaikista viemäriputkien läpivienneistä mahdollisimman tiiviitä ja tukea routaeristeet hyvin, jotta ne eivät liikkuisi, kun kaivinkoneella siirretään maata niiden päälle.

Hyvin suunniteltu - on kokonaan tekemättä

Talvi ehti niskaani juuri sokkelin valamisen jälkeen. Nimittäin olimme sopineet maaurakoitsijan kanssa, että asennan routaeristeet viikonlopun aikana ja heti maanantaina heitetään niiden päälle sorat ja sokkelin sisukset täytetään hiekalla.

Kävi kuitenkin niin nätisti, että yhdessä nurkassa tasainen alusta, jolle routaeristeet levitetään loppui jo metrin päässä sokkelin nurkasta. Tiedossani kuitenkin oli, että routaeristeiden on yllettävä kahden metrin päähän nurkasta.

Siinä ei silloin auttanut, kuin ottaa lapio karvaisiin kouriin ja ruveta kärräämään sisätäyttöihin varattua hiekkaa kottikärryllä talon nurkalle. Hiekkaa oli roudattava lähes metrin kerrokseksi, jotta saisin routaeristeet hyvin asennettua. Hommaa kuitenkin vaikeutti olennaisesti -13 asteen pakkanen, joka aiheutti sen, että hiekka jäätyi lapioon ja kottikärryyn kiinni.

Lopulta tein 13 tuntia töitä, jotta sain hiekkaa kärrättyä tarpeeksi ja routaeristeet paikalleen. Tämä oli minulle hyvä opetus talon rakentamisesta. Ymmärsin siellä väsyneenä riehuessani, että edessäni on aika valtava urakka. En ollut tätä ennen sitä juuri ajatellut.

Olinhan rakentamassa taloa jotakuinkin yksin, ilman minkäänlaista kokemusta tai osaamista, enkä ollut ajatellut tarvitsevani siihen vapaata työstä, vaan oli päättänyt rakentaa talon työpäivien jälkeen. Siellä pimeässä marraskuun yössä näitä ehdin pohtia. Hieman saatoin silloin itseäni myös sääliä.
Ja vielä enemmän säälin itseäni seuraavana maanantaina, kun kaivinkone jälleen ilmestyi tontille. Silloin tajusin, että jos olisin ottanut maanantai aamuna muutaman tunnin töistä vapaata, olisin saanut tunnissa kahdessa saman homman tehtyä. Kaivurilta olisi mennyt tasan 15 minuuttia siirtää se sama hiekkamäärä sinne tontin nurkalle.

Sisätäytöt tehty. Viemäriputki, vesiputket ja sähköjohdot sojottavat kohti taivasta.

Noh näitä sattuu. Joka tapauksessa kaivurikuski ja apumies täyttivät sokkelin hiekalla ja jyräsivät sen tasaiseksi sillä aikaa, kun minä olin töissä, jotta saisin heidän palkkansa maksettua.

Ei se onnistu aina ammattilaiseltakaan

Kävin myöhemmin varmistamassa maatyömiesten työnjälkeä ja huomasin, että he olivat onnistuneet upottamaan kaksi sähköjohtojen suojaputkea maahan. Tarkoituksena oli siis vetää sokkelin alta kaksi suojaputkea niin, että niiden kautta saataisiin sisältä vedettyä sähköt ulkovaloille. Nämä valopäät olivat kuitenkin kaivaneet ne suojaputket maahan urakkansa päättyä. En voi käsittää mitä miehet olivat miettineet. Kaipa niitä oli häirinnyt maasta nousevat harmaat putket.

Hiekat oli kuitenkin hyvin jyrätty sokkelin sisällä ja hiekan laatu oli erinomaista. En siis jaksanut surra sähköjohtojen suojaputkia.

Mieltä kuitenkin masensi se tosiseikka, että elimme tässä vaiheessa joulukuun ensimmäisiä päiviä ja talopaketti oli tuolossa vasta helmikuun viimeisellä viikolla. Minulla oli siis kolme kuukautta aikaa tapettavana.

Olin juuri pääsemässä rakennushurmioon ja se katkesi kuin kanan lento.

Kuluseurantaa

Sokkeli tuli maksamaan n. 4800 euroa
Maatyöt, pihankaivuut, sisätäytöt, sorat tulivat maksamaan n. 11 000
Routaeristeet, pihakaivot, salaojat ja muut härpättimet tekivät n. 3300
Kokonaisuudessaan olin tuhlannut vajaa 20 000 euroa, vaikka talosta ei ollut vielä tietoakaan.

Seuraavaa taloa rakentaessa, otan reilummin lomaa tämän vaiheen hoitamiseksi.
Uskon, että nykytietämyksellä, paremman maatyöfirman palkkaamisella ja sokkelin muuraamisella pystyy tästä summasta säästämään vielä tuhansia.