Kattotuolit, runkotolpat ja sekalainen puutavara saapui helmikuussa 2012. Niiden vastaanotto oli helppoa, mutta vastaanoton mahdollistavat lumityöt oli jotain ihan toista.
Raksamme oli siis rauhassa kolmisen kuukautta. Joulukuun alusta helmikuun puoleen väliin. Sitten alkoi kahden viikon lumityörumpa.
Pihalle piti aurata tila kaikelle puutavaralle. Lisäksi sokkeli piti vapauttaa myös lumesta, jotta kirvesmiehet pääsisivat nostamaan rungon pystyyn.
Mittasin ihan huvikseni sykkeitä aina välissä ja sainkin poltettua ensimmäisenä lumityöviikkona yli 10 000 kaloria pelkkää kolaa heiluttamalla. Lumityöt kävi melkein treenistä. Jos kaverit, sukulaiset ja vaimo eivät olisi olleet apuna lumia puskemassa, en olisi selvinnyt siitä urakasta ajoissa ikinä.
Joku jossakin kohtaa ehdotti traktoria. Nauroin aluksi ajatukselle, mutta kaduin traktorin hommaamatta jättämästä kyllä monena iltana.
Nyt harmittaa, etten ottanut kuvaa siitä. Sanat eivät yksinkertaisesti kuvaa mitenkään sitä lumenpaljoutta. Lunta oli kinostunut niin paljon, että joissakin kohdissa sai käydä kolme neljä kerrosta poistamassa kolalla, jotta pääsi maahan asti.
Uudet kivat naapurimme lainasivat meille muutamia rakennuslavoja. Nostelimme lavat puutavaran alle, jotta saimme puutavaran nostettua maanpinnan yläpuolelle.
Olimme muka todella nohevia puun suojaamisessa, mutta siitä huolimatta kesän lopussa muutama lankku oli imenyt kosteutta. Tästä ei onneksi muutamaa euroa suurempaa vahinkoa tullut.
 |
| Melkoinen pinkka puuta olisi saatava nosteltua maahan. Kuvassa vasemmalla oleva lumikinos näyttää pienen osan siitä savotasta, joka jouduttiin tekemään ennenkuin puutavarat pystyttiin ottamaan vastaan. |
Enää oli jäljellä muutaman päivän odottelu. Kirvesmiesporukka oli jo lähes matkalla nostamaan rungon pystyyn ja kattotuolit paikalleen.
