Tontin raivaaminen aloitetaan työkalujen hankinnalla
Vihdoin saimme kunnalta luvan ruveta raivaamaan tonttia. Olin ehtinyt jo kuukauden päivät nukkumaan moottorisahan kanssa. Into oli siis kova.
 |
| flickr uitdragerij |
Vasta sahatun puun tuoksua ei voita mikään.
Tontin raivauksessa oleellisinta on tietenkin se, että sen pystyy tekemään kuka tahansa itse. Jopa minä onnistuin kaatamaan puut ilman henkilövahinkoja. Montaa puuta en ollutkaan kaatanut ennen hommaan ryhtymistä.
Puiden kaato ja pinoaminen oli hieno oppimiskokemus. Hiki tuli, vaikka kaverina hääri appiukko ja kaveri.
Yksi kunnon mokakin sattui moottorisahan kanssa. Intoa oli, järkeä ei. Olin kuin lapset karkkikaupassa. Niinpä onnistuin jossain vaiheessa löysyttämään ketjut niin , että sitä oli pakko kiristää. Syyskuun pimeänä iltana märässä metsässä ei tunnetusti juuri näe mitään. Ostalamppukin oli sopivasti unohtunut kotiin.
Niinpä rupesin lähes säkkipimeässä kiristämään ketjua ja onnistuin pudottamaan sen maahan. Takaisin laittaessa olin sujauttanut sen väärinpäin paikalleen, jonka huomasin vasta puuta sahatessa. Ihmettelin vain, kun saha ei purrut puuhun enää yhtään, vaikka kuinka huudatti. Savua vaan tuprusi.
Sen verran oli aivotkin jo pimeänä, että meni useampi sekunti ennen kuin tajusin mitä oli tapahtunut.
Ei muuta kuin terä irti, oikein päin paikalleen ja hommat jatkuivat.
Puut saimme kaadettua ja raivattua pois tieltä. Oma luonne ja piheys tuli kyllä selväksi tätä tonttia raivatessa, koska pinosin kaiken mahdollisen talteen, jotta saan tulevaan takkaani reilusti "ilmaisia" polttopuita. On se vaan hienoa takan valmistuttua lämmittää koko mökki oman "metsän" puilla!
Joku toinen sanoisi, että hullun hommaa. Ja niinhän se olikin. Olen silti ylpeä itsestäni.
Olisin varmaan lapioinut tuon kuntankin tuosta pois, mikäli aikataulu olisi antanut paremmin periksi.
Samaan syssyyn olisin lapiolla varmaan kaivanut talollekin kuopan, mutta onneksi aikataulu pelasti selkäparkani.
