Täydellisen lattian pohjustus - betonin raudoitus

Kuva lainattu www.floridaepoxy.blogspot.com

Täydellinen kiiltävä valkoinen epoksilattia vaatii täydellisen lattiavalun. Niinpä olin ensikertalaisena täydellisen itsevarma ja tiesin että saan homman onnistumaan. Enhän sentään itse ollut valamassa lattiaa. Olin vain tekemässä pohjatöitä ja valitsemassa sellaista valuporukkaa, joka pystyy toimittamaan mitä lupaa.

Soitin aika monelle lupaavan kuuloiselle kaverille, joita kehotin vapaasti kehumaan itseään. Kerroin millainen pintamateriaali meidän lattiaamme tulee ja odotin heidän kehuvan työjälkeään.
Soittelin myös betonifirmaan ja kyselin heidän aikataulujaan. Kävi ilmi, että kiirettä piisaa, mutta viikon varoitusajalla he pystyvät betonin toimittamaan. Samalla meillä tuli juttua lattian valajista. Sain sieltä kolme numeroa, joita kaikkia hyödynsin. Yksi ei vastannut. Kahdesta jäljelle jääneestä valitsin hauskemman. En ollut kiinnostunut hinnasta. Kaikkien lattian valajien hinnat pyörivät muutaman sadan euron sisällä. Lattian kustannuksista valutyön osuus on alle 20%, joten halvimman miehen tuoma säästö ei olisi merkittävä kokonaisuuden kannalta. Valitsemani lattianvalaja oli arvokkaimmasta päästä. Odotin häneltä suuria.

Sovimme päivämäärät ja yhtäkkiä minulla oli kiire saada styroksin päälle raudat ja lattianlämmityskaapelit kiinni raudoituksiin.

Teimme tuollaisen montun takkaa varten. Lykkäsin sinne oikein huolella rautaa, jotta se kantaisi takan painon. Olin siinä uskossa, että takat ovat painavia ja niitä varten joutuu valmistautumaan huolella. Niinpä mahdollistin 20 cm paksumman laatan takan alle.

Verkot on saatu levitettyä. Enää saalis puuttuu. Jäin siis odottelemaan sähkömiehiä. Lattiaan piti upottaa aika monta metriä lämmityskaapelia. Ennen sähkömiesten tuloa piti toki vielä nostaa verkot irti styroksista korokepaloilla. Niistä lisää kohta.

Kävin välissä töissä ja sillä aikaa lattiamme oli saanut ihan uuden sävyn. Sähkärit olivat käyneet tekemässä taikansa ja punaista lämmityskaapelia oli varmaan miljoonia kilometrejä kiinnitettyinä raudoituksiin. Tehokkaita kavereita. Tosin tehokkuudella oli myös varjopuoli.

Kuvasta näkee kuinka siinä menee seinälinja. Tämä oli jotakuinkin ainoa seinä, jonka alle ei mennyt sähkökaapeleita. Niistä jouduinkin vielä soittelemaan sähkömiehille, että käyvät siirtämässä kaapelit oikeaan paikkaan, jotta seinät voidaan kiinnittää ilman pelkoa lämmityskaapelien katkeamisesta. 

Lopulta siirsin itse muutaman seinän siisään tulevan anturin ja sähkömiehet siirsivät muutaman seinän alta kaapelit. Siltikin yksi anturi jäi väärään paikkaan, sen vain tajusin aivan liian myöhään. Myöhemmin kävi myös ilmi, että seinien alle oli jäänyt vielä rutkasti kaapelia.

Samalla kun pyysin sähkömiehiä korjaamaan virheensä kävi ilmi, että minun olisi pitänyt merkitä styroksiin seinien paikat. Muuten sähkömiesten hommat eivät kuulemma onnistu. 

Jos olisin sen tiennyt, niin monelta ongelmalta tosiaan oltaisiin vältytty. Mutta mistäpä noita tietää. Ensimmäistä mökkiä tehdessä ei voi tietää tällaisia, ellei niistä joku kerro. Nooh.. ensi kerralla tiedän. Autotallin lattiaan tullee sellaiset merkinnät seinistä, ettei sokeakaan voi erehtyä.

Minulla oli valmiina raudoituskorokkeita, joita olin tilannut netistä ohjeiden mukaan. Niitä piti tulla 4-6 kpl jokaiselle neliölle. Niinpä laskin 6 * 123 = 700 ja pistin tilauksen menemään.

Pitäisi ottaa kuva tuosta määrästä joka niitä lopulta jäi yli. Niitä taisi jäädä rautojen alle kolmasosa. Nimittäin, kun olin saanut kaikki korokkeet paikalleen, niin niitä jäi yli muutama. Olin siis survonut yli 600 koroketta 123 neliöiselle lattialle. Ihan ohjeen mukaan.

Olimme sopineet lattianvalajan kanssa, että hän tulee tarkistamaan raudoitukset ja kaiken muunkin, jottei itse valupäivänä tule yllätyksiä. Yllätys oli se, että hänen mielestään korokkeita oli ihan liikaa. Lopulta poistin korokkeista noin kaksi kolmasosaa. Pari sataa koroketta sinne lopulta jäi.

Kivaa puuhaa tuo ylimääräisen työn tekeminen. Varsinkin kellonaika lämmitti. Olin vielä yhdentoista jälkeen tontilla poistamassa niitä korokkeita, jotta pystyttiin pitämään kiinni jo sovitusta valupäivästä.

Superkuuman uutisen lattian valaja jätti viimeiseksi. Kävi nimittäin ilmi, että raudoituskorokkeet olivat liian korkeita. Niiden olisi pitänyt olla 2cm matalampia, jos lattialaatan paksuudeksi halutaan sovittu 8cm. Aikaa ei ollut enää oikeiden korokkeiden hankkimiselle, joten ongelma päätettiin kiertää. Tekemällä paksumman lattialaatan, ei korokkeiden korkeus häiritse. Lopulliseksi lattian paksuudeksi sovittiin 9cm. Toivottavasti keittiön alakaapit mahtuvat ikkunoiden alle, vaikka lattian pinta nouseekin.

Tasaisen lattian salaisuus on hyvät pohjatyöt

Täydellistä lattiaa lähdettiin siis hakemaan. Sen sijaan saatiin lattia, jossa on lämmityskaapelit seinien alla, anturit keskellä lattiaa ja väärän kokoiset raudoituskorokkeet. Pohjatyöt epäonnistuivat siis lähes joka osa-alueella. Onneksi kaikki nämä ongelmat voidaan kiertää ja korjata myöhemmin. Kaikki on siis vielä täysin mahdollista. Tosin raudoituksen laatu hiukan huolettaa. Olihan tämä ensimmäinen lattia, jonka yritin vahvistaa raudoitusverkoilla. Toivottavasti verkot ovat tarpeeksi tukevasti asennettu ja oikeassa paikassa. En nimittäin halua ainuttakaan halkeamaa lattiaani. 

Seuraavaksi jäädäänkin jännittämään, miten laittan valaja onnistuu hommassaan. 

Lattian eristäminen

Sisätäyttö on tehty kyllä huolella. Tai ainakin reilulla kädellä. Nimittäin niin hirvittävän monta kottikärryllistä hiekkaa olen kärränyt tuolta sisältä pois.

Ei ole ihan laserit olleet suorassa maatyöfirmalla, kun ovat tuota sisätäyttöä tehneet. Itse en siihen silloin syksyllä ehtinyt osallistumaan, kun töihin piti lähteä ja kyllä siitä kovan hinnan joutuu näin jälkikäteen maksamaan.

Hiekkahan kyllä siirtyy kottikärrylläkin, mutta helposti olisi pari kolme iltaa säästänyt ajassa, jos olisi riittänyt pelkkä lattian tasaaminen maansiirtotyön sijasta.

Vaikeudet on kuitenkin tehty voitettaviksi ja styrokseja on alkanut ilmestymään seinänvierille.
En tiedä kuinka pahan virheen teen, kun päätin, että seinän vierille laitetaan 25cm eristettä ja muualle taloon sitten 20cm. Kaikissa kuvissa on vain 20cm ja en ole ulkopuolen routaeristeiden määrissä huolehtinut siitä, että sisälle tulisi enemmän. Nämä kaksi asiaa menevät käsi kädessä. Nyt aloin jo soveltamaan. Uskon kuitenkin siihen, että ulkopuolen routaeristeet on sen verran huolella tehty, että niiden vahvuudet riittävät vaikka sisälle vähän paksummasti lattiaan nyt eristettä tuleekin.

Käytimme tuollaista laseria varmistaaksemme, että lattian korko on koko matkalta hyvä. Ihan hienosti se toimikin. Samalla kun styroksin määrä lattialla kasvoi, niin huomasi miten suuri vaikutus lattian eristyksellä on talon sisälämpötilalle.
Aikaisemmin tuo hiekka imi kaiken ikkunoiden kautta tulevan auringon lämmön. Nyt kun styroksien määrä lattialla kasvaa, niin auringon osuus lämmittämisestä kasvaa kohisten.

Tuohon tuolien alle laitoimme lattiastyroksin sijasta finnfoamia. Siihen tulee takka. Ja takalle piti jättää iso kuoppa styrokseihin, jotta sille saadaan tarpeeksi paksu laatta valettua.

Oli muuten kova homma tuo lattian tasoittaminen. En tiedä miten ammattilaiset sen tekevät, kun en ole päässyt näkemään, eikä ollut oikein ketään keneltä kysyä neuvoa. Appiukon kanssa sitä puuhailimme kyllä pitkään. Meiltä meni kaksi iltaa saada nuo seiniä kiertävät 5cm styroksit paikalleen. Sen kahden illan jälkeen koko loppu lattia oli vielä tasoittamatta.
Loppujen styroksien asentaminen ja lattian tasoitus ottivat vielä kuusi iltaa. Joten yhteensä puuhailimme lattiastyroksien kanssa puolitoista viikkoa. Se oli yllättävän ankara ponnistus. Tosin sen ylimääräisen hiekan kärrääminen hidasti hommaa merkittävästi.

Lattia on nyt kuitenkin voiton puolella. Lattianvalaminen alkaa olla jo niin lähellä, että en jaksa murhetia siitä, kuinka kauan minkäkin vaiheen tekeminen vie. Nauti prosessista, niin hoen itselleni. Muuten on koko ajan liian kiire stressaamaan seuraavaa vaihetta. Kiirettä ei ole, into on kova ja energiaa piisaa.

Lattian viemärit

Jouduin hakemaan lämmittimen viikoksi puhaltelemaan, jotta sain talon sisältä hiekat sulamaan. Viemäreiden kaivuu ei juuri jäätyneeseen maahan onnistu. Myöskään eristeitä ei voi laittialle laittaa, ennenkuin koko pohja on sula.

Annoin lämmittimen puhallella täyden päivän, ennenkuin menin tarkistamaan, että miten se siellä voi.
Eihän se voinut mitenkään. Laite oli hajonnut varmaan heti sen jälkeen kun olin poistunut raksalta.
Kiikutin rikkinäisen laitteen takaisin vuokraamoon ja sain vaihdossa toisen laitteen. Se onneksi toimi. Annoinkin tämän uuden lämmittimen puhallella täyden viikon ennenkuin tilasin LVI asentajan huolehtimaan viemäreiden kaivuusta.

Viemärikaivuupäivänä oli lämmintä ja aurinkoista. Tuosta kuvastakin näkee kuinka aurinko oikein tulvii työmaalle sisään. Lähdin töistä vähän normaalia aikaisemmin, jotta pääsisin näkemään, miten ammattimies kaivelee viemärit paikalleen. Kävi ilmi, ettei hommaan sisältynyt minkäänlaista magiikkaa. Riitti, että viemäreiden kaadot ovat kohdallaan. 1cm /metri taisio olla hyvä kaato. Muuten vesi karkaa ns. tavaran alta.

Sokkelin sisusta oli täytetty erittäin hyvälaatuisella hiekalla. Tästä kiitos maaurakoitsijalle. Ihan muutama isompi kivi tuli vain vastaan noita ojia kaivaessa. Muuten hiekka oli täydellistä. Kaivaminen oli ollut helppoa. Siihen en itse juuri päässyt osallistumaan.

Sen sijaan mittanauhaa olisi pitänyt käyttää ahkerammin. Jotenkin vain luotin siihen, että ne harvat hommat, jotka teetän muilla, onnistuvat täydellisesti. Olihan minulla kaiken lisäksi vielä hyvät suosittelut tästä lvi kaverista.

Vessanpöntön viemäri. Se on mitattu tarkasti
keskelle vessaa. Homma olikin helppoa, koska
kantavia seiniä oli niin paljon ympärillä.
Kuvassa näkyvä styroksihirvitys on siis yksi
kantavista seinistä, joka kannattelee lasten parvea.

Ongelmat eivät tosin nousseet esille heti. Olin niistä onnellisen tietämätön vielä muutaman päivän. Ne tulivat esille vasta, kun styroksiin piirsin seinien paikkoja. Mutta tästä vaiheesta lisää myöhemmin.

Lopulta minulle jäi viemärihommista huolekseni vain ojien täyttö. Appiukkokin tuli iltasella vielä kaveriksi ja täytimme ojat ja poljimme ne tiiviiksi. Illalla oli juhlava fiilis. Nyt on viemärit kaivettu ja seuraavana päivänä pääsee asentamaan lattiastyrokseja. Lattianvalu lähestyy.

SPU levyjen käyttö eteisessä

Eteinen on tuon kantavan väliseinän takana oikella. Kuvassa koko on jo
koko eteisen katto eristetty ja koolausrimatkin ovat jo paikallaan. 

Talomme ylivoimaisesti huonoiten suunniteltu osa-alue on eteinen. Siinä on erilliset liian matalat kattotuolit, ulko-ovi tulee "väärään" suuntaan ja tila on ahdas. En tiedä miten kääntäisin nämä asiat voitoksi. Enkä oikein tiedä miten tähän pisteeseen on edes tultu. Kaippa ongelmana on liian ahdas tontti (yli 1200 m2), arkkitehti (ammattilainen), kustannusten pelko (no ei todellakaan) tai jokin muu (paperilla asiat näyttävät erilaiselta kuin luonnossa).

Liian matalat kattotuolit eivät vedä 50cm puhallusvillaa sisäänsä. Niimpä jouduin käyttämään SPU levyjä. SPU levyt maksoivat 9m2 tilaan yli 700 euroa. Loput 120 m2 maksoivat puhallusvillana reilut 2000 euroa. Ihanan kallista.

Minulla ei ole kuvaa noiden levyjen asentamisesta. Ihan ilman kommelluksia se ei nimittäin sujunut. Kävin ostamassa uretaania, leikkasin levyt kattotuoleihin sopiviksi, tekaisin taas sellaiset "wc-oven lukot" ja nostin levyt paikalleen.

Uretaania ruiskutellessani sotkin takkini. Ilma oli ilmeisesti pakastunut niin, että uretaanipurkin lupaama -5 pakkasta ei riittänyt, vaan aine oli ihan vetistä. Samalla kun sen suihkutti kattoon levyjen ja kattotuolien väliin, niin se valui alas hartioilleni.

Lopulta sain levyt kiinni pakkasen kestävällä uretaanilla. Heitin vielä kaikkien levyjen päälle vähän eksra villaa, koska pelkäsin, että puhallusvillamiehet eivät pääsisi niin pieniin rakoihin tunkemaan paineella sitä höttöä. Turha pelko. Se puhallusvilla menee joka paikkaan.

Liian kalliilla eristelevyillä sain homman onnistumaan ja eteisen eristämisestä ei tullut täysi fiasko. Tuo SPU levy on kyllä hyvää tavaraa. Sillä saa 25 cm eristepaksuudella saman efekstin kuin 50 cm puhallusvillalla. Kelpaa siis tällaisiin ahtaampiin paikkohin hienosti.

Aikaa tuon katon värkkäämiseen kyllä meni. Lopulta puuhastelin neljänä eri iltana sen kanssa. Onneksi ei ole kiirettä mihinkään. Vielä ei muuttaminen polttele. Seuraavana haasteena ja innoituksen lähteenä on lattian valaminen. Mutta sitä ennen on vielä muutama juttu tekemättä.

Seinien paperointi

Seinien höyrysulun piti olla yhtä täydellinen kuin katon höyrynsulku. Niimpä laitoin pojan töihin!

Oikeasti kuva on lähinnä vaan showta. En ole oikein saanut motivoitua lapsia vielä töihin. Kavereita ne onneksi on jo uuden kämpän tienoilta löytäneet, mutta työvoimaksi niistä ei vielä juuri ole. Vika ei ole lasten laiskuudessa, vaan minun heikossa motivointikyvyssäni.






Halusin saada seinät paperoitua ja höyrysulutettua mahdollisimman nopeasti, koska lattian valaminen alkoi jo kiinnostamaan. Päättelin niin, että seinät pitää olla valmiit, jotta papaerin voi sujauttaa lattialle tulevien styroksien väliin. Tämän ohjeen luin ekovillan eristysohjeista.

Seinien ekovilla x5 höyrynsulku papaerit pyrin laittamaan aina reilusti limittäin. Teippasin kaikki saumat ja niitin jäljet. Nyt säästin aikaa koolausrimojen asentamisessa. Tai siinä, että jätin ne asentamatta. Pelkkien paperien heitto seinälle ei ottanut kovin pitkään. Lattiavaluun valmistautuminen odotti!

Kaikki ylimääräiset villat olivat jatkuvasti tiellä. Yhden typerän tilausvirheen takia menetimme aikaa joka päivä, kun noita villoja piti siirrellä edestä pois. Muutekin työmaan siistinä pitäminen on haasteellista. Iltaisin kun touhuaa, niin niitä harvoja tunteja ei haluaisi käyttää siivoamiseen.

Onneksi homma kuitenkin eteni jouhevasti. Lopulta käytin aikaani kuutena iltana paperien asentamiseen. Viitenä iltana minulla oli appiukko kaverina. Sisätilojen ilme muuttui taasen kovasti. Harmaat villat vaihtuivat rumaan ruskeaan paperiin.

Tiilikaton latominen

Laitoin aluksi alimman rivin tiiliä paikalleen ja mittailin kuinka paljon niitä pitää halkaista, jotta ne saadaan sopivasti aseteltua.

Kattolappeita talossamme on yhteensä kolme. Tällaiselle yksinkertaiselle katolle tiilien latominen on kyllä helppoa. Lopulta vain yhdeltä reunalta piti halkaista tiilet, jotta ne saatiin nätisti sinne istumaan. Tässä halkaisuhommassa rälläkkä ja timanttilaikka osoittautuivat helpoksi yhdistelmäksi.

Räystään puolelle piti mestarin mukaan jättää hieman vapaata, jotta räystäälle tuleva pelti saadaan hyvin mahtumaan paikalleen. Paljon muuta tiilien latomisesta ei tarvinnut tietääkään.

Suosittelen kyllä jokaiselle tätä hommaa. Valmista pintaa syntyy todella nopeasti. Kattoruoteiden päälle tiilien asettelu on yksinkertaista ja vaivatonta. Ja muutaman tunnin jälkeen katolla olemiseen tottuu. Ruoteiden päällä kävely alkaa sujumaan kuin itsestään ja homma helpottuu sitä mukaa, kun valmista kattoa syntyy.

Naulailin kaikki reunalle tulevat tiilet mukana tulleilla nauloilla kiinni. Keskeltä en vielä naulaillut kovin paljoa, koska joudun osan tiilistä vielä irroittamaan.

Yhden aamupäivän uurastamisen jälkeen alkoi katto näyttämään jo katolta. Vaimo oli kyllä kaverina, niin hommahan hoitui nätisti. Kuvasta voi päätella kuinka suoraan tiilet tulivat. Kaippa ne on ihan ok. Niitä pitää vielä vähän purkaa, koska minulla ei ollut kattoturvatuotteita hankittuna. Joten lumiesteitä varten joudun sieltä täältä yhden tiilirivin nostelemaan pois. Silloin voi naulailla tiilet lopullisesti paikalleen.

Hyvällä suunnittelulla olisi tämäkin ollut vältettävissä, mutta minä en ilmeisesti osaa suunnitella näitä asioita. Eipä ollut hankkeen ensimmäinen eikä varmasti viimeinen virhe. Eiköhän ne tiilet sieltä irtoa myöhemminkin. Toivottavasti silloin on huumori tallella, niin jaksaa kiinnittää kattoturvatuotteet huolella.

Selkä mutkalle ja tiilipinot katolle

Selkää jomottaa vieläkin, mutta kyllä kannatti hommata nosturi ja nostella tiilipinkat katolle.

Alkuperäinen ajatus oli, että Kastellin kirvesmiehet laittavat kattohommat kuntoon, jotten korkeanpaikankammoisena tipahda ja taita niskaani.

Niska on ehyt, tippumisia ei tapahtunut ja tiilet ovat sekalaisissa pinoissa katolla. Säästöäkin syntyi hieman. Kastelli olisi ottanut reilusti yli 1000 euroa tiilien latomisesta. Nyt kuluja tuli vain reilu satanen nosturikustannuksia. Tosin vielä on edessa tiilin latomien paikalleen.

Kysyin mestariltani suosituksia näppäristä nosturimiehistä ja sainkin sopivan ajan nosturimiehen kanssa sovittua. Vielä kun muutama kaveri suostui tulemaan mukaan talkoisiin, niin homma alkoi hahmottumaan. Alkuun kyllä hieman hirvitti. En ollut koskaan edes nähnyt miten tiilet nostellaan katolle. Luotin kuitenkin siihen, että nosturimies tietää mitä on tekemässä ja osaa tarvittaessa auttaa.

Äiti ja anoppi huolehtivat kahvitarjoilusta. Me miehet hoidettiin tiilin pinoaminen.
Tarkoitusena oli nostaa aina kaksi tiilinippua jokaisen kattotuolin kohdalle ja joka toiselle ruoteelle. Homma oli kuitenkin sen verta hikistä ja tiilet raskaita, että tulos ei ollut ihan tasajako. Emme murehtineet kuitenkaan tätä vaan nostelimme tiilikasat niinkuin osasimme. 

Höyrynsulkuja kattoon - outo kokemus

Talon mittasuhteet alkavat hahmottumaan kun katto valmistuu.

Voisiko olla mitään oudompaa, kuin niitata paperia kattoon? En usko että voi. Outoa tai ei, niin paperit oli laitettava kunnon niiteillä kiinni.

Onneksi appiukolta löytyi sähkökäyttöinen nitoja. Koitin aluksi sellaista Bilteman edullisinta niittivehjettä, mutta sen hyödyntäminen oli vaikeampaa kuin niittien vasarointi. Tosin sitä en edes yrittänyt.

Katon paperoiminen on outoa, mutta hommasta tuli vielä oudompaa, kun kaikka niitit oli teipattava yhtä huolellisesti kuin saumat.

Samalla kun paperin määrä katossa lisääntyi, kävi yhä selvemmäksi, että ilmastointiputkien tiivistämisestä tulee haasteellista. Kävimme hakemassa tiivistykseen valmiita läpivienti tuotteita, mutta ne olivat lähes turhia. Kunnon tuotteet olisivat maksaneet mansikoita ja halvoilla rahat menivät jotakuinkin hukkaan.

Matalaan osaan tulee kodari, kylppäri sauna sekä osa meidän makkaria.

Parhaan tuloksen sai, kun oppi viiltelemään ilmastointiputkille oikenlaiset aukot paperiin. Hankalaksi tiivistettäväksi osoittautui liian suureksi leikattu reikä. Helpoin pelkällä teipillä tiivistettävä oli vain hyvin ympyrän malliseksi viillelty aukko. Tämänkin tosin tajusin vasta liian myöhään. En päässyt hyödyntämään oppimaani kunnolla.

Yritimme laittaa paperien saumat aina koolausriman alle, jotta ne tiivistyisivät kunnolla. Aina tämä ei kyllä onnistunut. En tiedä kuinka kauan pelkkä teippi pitää saumaa tiiviinä. En usko että teipit pysyvät kymmeniä vuosia hyvänä.

Parasta hommassa oli raksan muuttuminen pikkuhiljaa talon näköiseksi. Tilat näyttävät kohtuullisen avarilta, vaikkakin ruskea paperikatto ei vielä kovin kaunista katseltavaa olekaan. Siltikin mietin, että tulikohan suunniteltua lopulta liian pieni mökki. Samalla vaivalla olisi varmasti rakentanut parikymmentä neliötä lisää.

Operaatio oli kyllä kohtuullisen pitkä ja aikaa vievä. Minulta meni yhteensä 10 iltaa katon paperoimiseen, koolausrimojen laittamiseen ja 10 cm levyvillan leikkaamiseen heti höyrynsulun yläpuolelle. Noista päivistä kahdeksana päivänä minulla oli kaveri mukana auttamassa. Yksin tekemällä homma oli huomattavasti hitaampaa. Kaveri pystyi auttamaan todella paljon varsinkin koolausrimoja naulattaessa. Tuollaisten 4 m seipäiden naulaaminen yksin kattoon vaatii aina apurimojen käyttöä ja niiden asentaminen ja liikuttelu vei lähes puolet työajasta.

2 ulkoilmakanavaa - Ilmanvaihdon energiahukkatalkoot

Tajuttuani ilmastoinnin aiheuttaman energiahukan päätin säästää tulevissa lämmityskuluissa niin paljon, kuin se on sähkölämmitteisessä talossa mahdollista.

Nykynormien mukaan suomessa pitää talon sisällä oleva ilma vaihtaa joka toinen tunti. Eli joka tunti talon tilavuudesta vaihdetaan puolet.
Tämä on järkyttävä määrä ilmaa. Muualla euroopassa on paljon pienemmät vaatimukset. Suomi on ilmastoltaan vielä huomattavasti kylmempi kuin keskieuroopan maat, joten ilmaston ja ilmamäärän vaihtamisen takia hukkuu omakotitaloissa järkyttävä määrä energiaa.
Tämän takia tein kaksi tuloilmakanavaa. Kuvassa näkyykin, kuinka tuloilmakanava on jo osittain eristetty ja tuo putki menee etelänpuolelle. Otan ilman kylmemmillä ilmoilla tuolta etelänpuolelta ja lämpimämmällä säällä pohjoisen puolelta. Tuo tuloilmaputki on menee siis koko talon läpi.

Näkee sitten käytännössä miten monesti tuon tulon jaksaa vaihtaa, nimittäin se edellyttää, että toinen pää putkesta käydää avaamassa ja toinen sulkemassa. Putki on katon rajassa, joten se vaatii tikkaita ja ruuvimeisseliä. Lohdutan itseäni potentiaalisilla säästöillä, enkä tässä vaiheessa mieti sitä, miten jaksan tuon käytännössä sitten hoitaa.









Ilman esilämmittäminen

Talooni tulee siis järkyttävät määrät kylmää ilmaa, joka pitää lämmittää. Kovilla pakkasilla iv-koneen lämmöntalteenotto ei riitä läheskään lämmittämään kaikkea. Tästä syystä olisin halunnut talooni ilmanvaihtoputkiston, joka olisi upotettu maahan, jotta ilma olisi edes vähän lämpimämpää. Talvellakin sula maa pystyy vähän katkasemaan karuimpia pakkaslukemia ja esilämmittämään sisälle virtaavaa ilmaa. IV suunnittelijani ei kuitenkaan suositellut tätä. Tiedän, että sellaisen putkiston rakentaminen on mahdollista, mutta ehkä tulen tekemään sen sitten jossakin seuraavassa projektissa.

Aurinkolämmitys

Suomi ja aurinkolämmitys ei tule heti ensimmäisenä samassa lauseessa mieleen. Aion kuitenkin yrittää hyödyntää tätä ilmaista energiamuotoa.

Auringolla voisi kuitenkin lämmittää sisääntulevaa ulkoilmaa maaliskuusta lokakuuhun. Kylmimmillä keleillä joulu-,tammi-, helmikuussa aurinko paistaa meidän leveysasteilla niin vähän, että merkittävää hyötyä siitä ei saa. En anna tämän faktan kuitenkaan häiritä omia visioitani.

Vielä en ole päässyt kunnolla vauhtiin oman aurinkolämmittimen rakentamisessa, mutta suunnitelmat ovat kohtuullisen pitkällä.

Tuo eteläpuolelle tuotu ottoilmakanava on helppo valjastaa aurinkolämmittimellä. Ajattelin jotakin tämän tyyppistä mallia.

Youtube on täynnä aurinkolämmittimiä. Myös googlettamalla "solar air heater" löytyy monet erilaiset piirustukset lämmittimen rakentamiseen. Tässä myös linkki uskomattoman yksinkertaiseen ratkaisuun. Saa nähdä miten tuollainen laatikko jaksaa lämmittää koko talon ilmamäärää. En usko, että noin pienellä lämmittimellä saadaan pakkasilma lämmitettyä yhtä lämpimäksi kuin sisäilma, mutta uskon kuitenkin, että muutaman asteen tuollaisella saa ilmaa lämmitettyä.
Suurimmat hyödyt tuosta varmasti saa, kun laittaa ilmanvaihdon pienelle. Sitten vaan pitää välttää suihkussa käyntiä ja muuta kosteutta tuotavaa toimintaa. Niin, ja saattapi tuo vaati luvan tuolta vaimoltakin.

llmanvaihtoputkien asennus jatkuu

Eristeet puutuu vielä, kun kokeilin, että miten putket
mahtuvat nille varattuun tilaan.

Mallailtiin aluksi noita putkia tuonne katolle vähän paikoilleen, jotta tulisi enempi ymmärrystä, että miten ne pitää sinne laittaa. Tämäkin työvaihe on tosiaan sellainen, etten ole koskaan tehnyt vastaavaa aiemmin. Onneksi oppimiskäyrä oli kohtuu matala ja homman pystyi oppimaan lennosta.

Anoppi teki pöydän, jonka päällä oli helppo mittaansa sahatut putket eristää. Mittasimme siis putket oikeaan mittaan, käärimme 5cm villaa ympärille. Sen jälkeen hieman teippiä saumoihin, rautalangat ympärille ja nostelimme putket paikalleen.

Liitimme putket toisiinsa popniittien avulla ja teippasimme liitokset huolella. Yllättävän paljon tuota putkien vetoa tuonne yläpohjaan tuli tehtyä.

Ajattelin, että putket eristetään alhaalla, joten hankalin vaihe saadaan tehty helposti. Siltikin putkien asentaminen otti kolme viikkoa.




Mölyt piiloon

Halusin tehdä jokaiseen huoneeseen oman poiston ja oman tulon, jotta saisin äänieristyksen maksimoitua. Tavallisestihan suomalaisissa nykytaloissa on jokaisen oven alla rako, josta äänet ja ilma pääsee huoneesta toiseen. Näin pystytään säästämään ilmanvaihtoputkien määrässä. Toisaalta hävitään äänieristyksessä. Minulla riitti virtaa ja kellosta tuli aikaa jatkuvasti lisää, joten miksi en panostaisi äänieristykseen?

Tässä loppu alkaa jo häämöttämään. Eli putkea riittää vähäksi aikaa.

Aion siis laittaa jokaiseen oveen kynnykset ja tiivisteet. Siinä saa lapset möykätä omassa huoneessaan ihan rauhassa. Ei tule häiritsemään mun projekteja niiden elämöinti!

Ilmastointiputkien asennus ja asuinmukavuus

Uudessa talossamme huolehditaan ensimmäisenä ilmanvaihdon äänekkyydestä.

Nykyinen asuntomme on muuten ihan mahtava, mutta tässä on liian äänekäs ilmanvaihto. Myös ilmanvaihtoputkia pitkin kantautuu ääniä huoneesta toiseen. Tässä oli siis selkeästi parannettavaa uuteen taloomme.

Otinkin härkää sarvista ja selvitin parhaan kykynimukaan ilmanvaihdosta kaiken mahdollisen.

Halusin keskittyä ilmanvaihdon viemää energiaan, äänieristykseen, asennettavuuteen ja säädettävyyteen.
Näistä syntyy asuinmukavuutta, joka näkyy pienenä sähkölaskuna ja huomaamattomana ilmastoinnin toimimisena.


Ilmanvaihdon pääasiallinen tehtävä on kosteuden poistaminen

Matkalla ilmastointiekspertiksi haastattelin lvi suunnittelijaa, luin kirjoja selasin netistä blogeja. Tällaisena talonrakennusnoviisina minulla meni todella kauan ymmärtää miten ilmastointi vaikuttaa eri asioihin asumisessa.

Halusin siis nykyisen asuntomme opettamana äänettömän ilmastoinnin, mutta en tietenkään halunnut tinkiä kosteuden poistamisesta. Ylläolevassa kuvassa näkyykin vihjeenä äänenvaimentimet, joita isot toimijat suomen talomarkkinoilla laittavat taloihin ihan liian vähän. Tuossa on jo vähän mallailtu paikkaa iv koneelle ja putkistoille. Poistoputkikin sojottaa jo ylös päin sen merkiksi, että kattoon on tehtävä pian läpivienti.

Äänenvaimentimien määrä ei vaikuta kosteuden poistoon, joten niitä voi huoletta lisätä putkistoon, itse lisäsinkin niitä triplamäärän lvi suunnitelmaan verrattuna. Toki ne maksavat aika reilusti, mutta hinta on mielestäni perusteltu. Reilulla määrällä äänenvaimentimia voi huolettomammin pitää ilmastointia isolla. Ilmastointilaitteen hurina ei silloin kantaudu ikävästi korviin nukkumaan laitettaessakaan. Muun elemän hiljennyttyä iltaisin on talossa oltava hiljaista.

Asentaminen alkaa

Selvitykset sain tehtyä. IV koneen sain valittua, tosin lvi suunnittelijani kertoi mikä on "paras". Meille tulee siis Enerventin Pingvin eco EDE malli. Kone oli kallis. Mutta vastineeksi pitäisi saada hyvä lämmöntalteenotto ja hyvät säätömahdollisuudet.

Niinpä seuraavaksi appiukon kanssa aloimme nostelemaan ilmastointiputkia välikatolle. Tehtävä oli sikäli helppo, että pystyimme tekemään työn maassa. Putkien sahaaminen rautasahalla oli tosin täyttä tuskaa.

Koitin myös peltisaksia, mutta niillä ei tehnyt mitään. Ammattimiehet kuulemma käyttävät rälläkkää, siitä kuitenkin peloteltiin joissakin nettikeskusteluissa. Rälläkän aiheuttama sahauspöly on kuulemma ongelma putkissa, jos sitä ei saa poistettua. Menee iv-laitteet rikki. Siis saha kouraan ja hikoilemaan. Ja kun siihen hikoiluhommaan pääsi kiinni, niin seuraavat kolme viikkoa menivätkin iloisesti ilmanvaihtoputkia asentaessa.

Tuulensuojalevyä kattoon puhallusvillaa varten

Aluskatteen ja tuulensuojalevyyn on jätettävä tuuletusrako. Käytettäessa puhallusvillaa tuulensuojalevyn yläpuolelle on hyvä jättää 10cm rakoa. Lyhyillä pätkillä jopa 5cm voi riittää. Kosteuden poistamiseksi on kuitenkin hyvä jättää reilummin rakoa, jos vain mahdollista. Itse en lähtisi leikkimään pienillä marginaaleilla. Tämän kaiken ehdin oppimaan mestariltani, joka on oikeasti aivan mestari näissä hommissa. Myös Kastellin toimittama rakennustapaohje oli merkittävä apu näissä tuulensuojalevytyksissä. Toki ei voi väheksyä myöskään ekovillan tekemää ohjetta. Aika paljon ehdin löytämään tietoa kattoon tulevista tuulensuojista, ennen urakan aloittamista.

Kylmiä ullakkotiloja muutettaessa lämpimiksi tulee yleensä vastaan tilanpuute. Tälloin tuuletusrako ja eristeen määrä on yleensä minimoitava. Käytettäessa esimerksi SPU eristeitä, tuuletusraoksi taitaa riittää 3cm. SPU levyt muutenkin tuovat saman eristävyyden puolet pienemmällä paksuudella verrattuna villaan.

Meille tulee siis ekovillaa puhallettuna koko vintti täyteen. Niimpä pari vähintään pari metriä seinustoilta oli levytettävä. Virallinen rakennusohje taitaa sanoa, että puhallusvillan ja tuulenohjaimien väliin on jäätävä 80cm tilaa. Tämä onkin fiksua, koska aluskatteen alle tulee kovat puhurit. Itse koin tämän monesti, kun räystäslaudat olivat vielä asentamatta ja kevät oli kovin tuulinen. Lippalakki lähti helposti päästä, kun seisoi sopivasti ullakolla ja tuuli tuli tuulenohjainten ohjaamana.

Laitoin siis tuulehohjaimiksi jonkin verran sellaisia pahvisia levyjä. Levyt olivat keveitä ja helppoja asentaa, mutta niiden hinta hirvitti. Neliöhinnaksi tuli lähes saman verran kuin tuulensuojalevyille, vaikka tuulenohjaimet olivat vain pahvia.

Sen sijaan tuskailin tuulensuojalevytyksen kanssa oikein huolella. Tästä työvaiheesta minulla ei ikäväkyllä ole yhtään kuvaa otettuna. Oli kuitenkin yllättävän iso operaatio nostella raskaita levyjä korkealle.

Talomme toisessa päädyssä (yllä olevan kuvan oikenpuoleinen pääty) on kurkihirren avulla nostettu sisäkorkeus n. neljään metriin. Samalla kattotuolien väliin jää tilaa vain n. 80 cm. Tästä kun otettiin 10cm pois tuuletusrakona, niin tilassa ei mitenkään voitu käyttää vain tuulenohjaimia. Niimpä koko pääty oli koteloitava tuulensuojalevyillä.

Askarten avuksi lyhyitä n. 20cm puupalikoita, jotka löin naualla kiinni kattotuolien puuosiin. Käytin näitä pieniä käänneltäviä palikoita levytyksessä apuna. Käänsin palikat kuten vanhanaikaisissa ulkohyyksissä eli  "kiinni" asentoon ja nostin levyn niiden varaan. Kun levyt lepäsivät näiden puupalikoiden varassa, oli helpompaa ruuvata levyt puurimoihin kiinni.

Onneksi osan urakasta oli appiukko apuna, joka nopeutti hommaa merkittävästi. Yksin kun touhuaa korkealle jotakin, niin rappusilla kulkeminen ja tavaran hakeminen maantasosta vie kohtuuttomasti työaikaa. Kaverin kanssa tavaroiden nostelu on jouhevampaa. Yhtenä iltana käytin huvikseni sykemittaria. Sain kolmen tunnin urakalle keskisykkeeksi 134. Melkosta haipaakkaa taisin pitää tikkaiden kanssa tuona iltana.

Kokonaisuudessaan minulta ja tehokkailta apuvoimilta meni kuusi iltaa tuulensuojien ja tuulenohjaimien asennuksessa. Positiivinen kokemus tämäkin. Varsinkin tuo vessanovihakakeksintö oli minusta hieno.

Loput villat seiniin

Appiukko tiesi, että hyvien tellinkien merkitystä ei voi
aliarvoida. Joten teimme pari metriä korkeat tukevat
tellingit ja niihin hyvät kaiteet turvallsuuden varmistamiseksi.

Hiihtoloman ja kuuden täyden rakennuspäivän jälkeen olikin aika siirtyä sisähommiin. Samalla tahti hidastui merkittävästi. On ihan eri asia rakentaa kokopäiväisesti aamusta alkaen, kun on vielä virkeä. Työpäivän päätteeksi raksalle meno on vielä kohtuu helppoa, mutta kyllä se mennyt työpäivä vireystilaa ja työtehoa laskee. Lisäksi hiihtolomalla anoppi ahkeroi kovasti villoitushommissa. Millintarkasti leikatut levyt olivat komean näköisiä ja talo alkoi hahmottumaan myös sisä puolelta.
Arjen koittamisen jälkeen myös anopin villoitusaika väheni merkittävästi.

Onneksi kuitenkin kaikki tuulesuojalevyt ovat paikallaan. Tosin kattoon niitä pitää vielä aimo kasa asenntaa. Joten ekovillalevyjen asennus oli saatava loppuun seuraavana.

Ulko-oven korvike
En ehtinyt hommaamaan rakennusaikaista ovea, joten kokeilin oviaukossa tuollaista muoviestettä, jotta saisin hieman hillittyä kovia tuulia. Tosin tuulet olivat niin kovia, että muovit repeilivät heti irti. En tiedä rakennammeko me kovinkin tuuliselle paikalle, vai oliko kevät jotenkin tavallista tuulisempi, sillä kahdesta avoinaisesta oviaukosta sisälle pöllysi jatkuvasti lunta ja naapurin styroksilevyn kappaleita.

Seuraavaan taloprojektiin huolehdin heti ensimmäisten asioiden joukossa väliaikaisesta ulko-ovesta. Talon sisälle kertyy lämpöä auringon vaikutuksesta ja valoista, vaikka mitään erillistä lämppäriä ei olisikaan. Avonaiset oviaukot pilaavat kuitenkin tämän, enkä lopullisia ovia uskaltanut laittaa paikoilleen, koska pelkäsin niiden kolhiintuvan. Lisää omalaatuisista oviratkaisuista myöhemmin.

Villoitus jatkuu 
Kovasti nuo villat vähenevät. 141 pakettia tuli hankittua tuota villaa ja tilasin jopa 5cm levyt samalla. Kastellin talon rakenne on siis sellainen, että ensin runkotolppien väliin tulee 20cm villaa, sitten tulee höyrynsulku, jonka jälkeen tehdään vaakaan lisäkoolaus ja koolauspuiden väliin tungetaan vielä 5cm villaa.
Ylimääräiset villat olivat ikävä virhe, nimittäin 20 pakettia on iso määrä, kun se on aina edessä. Olisi pitänyt tilata loput 5cm levyt vasta siinä vaiheessa, kun niitä pystyy asentamaan. Nyt ne oli milloin missäkin, mutta aina ne olivat tiellä.

Tuosta kuvasta näkee, kuinka kattotuolit vaihtuvat. Tuo "seinä" joka tuohon kattotuolien vaihdoskohtaan muodostuu, pitää villoittaa myös. Siihen samaan seinään on piirretty ja suunniteltu myös ilmastointiputkistot, joten askarteluksi menee, jotta sen saa eristettyä ja jätettyä putkillekin tarpeeksi tilaa. Jätin sen eristämisen ihan viimetinkaan, jotta ehtisin tutkailla eri vaihtoehtoja ensin rauhassa.

Kaiken kaikkiaan seinien eristämiseen taisi mennä kuusi päivää. Hirmu kiirettä en pitänyt, koska tiesin, että seuraava vaihe on ilmastoinnin rakentaminen ja siitä minulla oli perin negatiivinen kuva. Lisäksi pyrin ekstra huolellisuuteen eristyksen kanssa ja varmistin, ettei mihinkään jäänyt reikiä, josta ilma pääsisi kulkemaan villan ohi. 10 cm levyjen kanssa touhutessa tämä oli kuitenkin simppeli homma.

Tuntui aika hienolle, kun oli saanut jo muutaman eri työvaiheen tehtyä. Tuulensuojalevytys meni kohtuudella, mutta seinien villoitus sujui jo melkein kuin vanhalta tekijältä. Ei se talon rakentaminen niin vaikeaa tainnut sitten lopulta ollakaan?

Rungon jäykistykseen - tuulensuojalevyt

Kovat pakkaset ja aurinkoiset kelit säestivät vasaran naputusta, kun nosttelimme appiukon kanssa levyjä seinille. Talviset kelit osoittautuivat yllättävän mukavaksi ajankohdaksi ulkohommille.
Hiki ei päässyt yllättämään kuten kesällä ja keväiset päivät olivat jotakuinkin tarpeeksi valoisia homman tekemiseen.

Seuraavalla kerralla en aio enää käyttää huopanauloja ja vasaraa, vaan teen kuten monet ammattilaiset, eli paukuttelen naulapyssyllä levyt runkotolppiin.

Levyt piti kiinnittää n. 10cm välein, jotta runko saavuttaa tarpeellisen jäykkyyden. Runko pitikin saada jäykistettyä ennen kuin kova tuuli tööttäisi koko rakennuksen kieroon. Tiiliäkään ei saanut kuulemma nostella katolle ennen rungon jäykistämistä.


Meiltä meni neljä päivää koko talon levytykseen. Katselin pari päivää vieressä touhuavia ammattikirvesmiehiä kateellisena. Heiltä meni kaksikerroksisen paritalon levyttämiseen sama aika. Eli karkeasti ottaen me tuhlasimme puolet pienemmän mökin levyttämiseen hävettävän kauan. Pääsin kuitenkin häpeäni yli, olihan tekemässä taloa ensimmäistä kertaa.

Hommaa olisi nopeuttanut ikkunoiden puuttuminen. Pitääkin pistää muistiin, jotta ymmärtää seuraavalla kerralla levyttää vain koko mökin ensin umpeen, sitten sahata ikkuna-aukot ja nostella ikkunat sitten vasta paikalleen. Nyt Kastellin rakennusporukka oli tehnyt sopimuksemme mukaan ja laittaneet ikkunat paikallen, joten virhe oli jo tehty suunnittelupöydällä.

Tämä nurkinkurinen rakentamisjärjestys johtui siis ekovillasta. Kastellilta ei saanut ekovillaa ja sen halusin ehdottomasti. Lisäksi halusin itse asentaa tiilet katolle, joten kirvesmiesten urkasta jätettiin pois tiilten laitto, levytys ja talon eristäminen. Kaikki nämä tulisi suurelementtitaloissa jo suoraa tehtaalta, naapureiden talot tehtiinkin suurelementeista ja he saivat mökkinsä talon näköisesti huomattavasti nopeammin.

Nopeuttaisi muuten aika merkittävästi rakennusurakkaa, mikäli ottaisi suurelementtitalon. Kokonaisuudessaan meidän talon runkotöihin meni nelisen kuukautta. Tästä ajasta olin lomalla viisi viikkoa ja loput tuuskasin iltaisin.

Talo on eristettävä huolella - Ekovillaa sen olla pitää

Sain tilattua Ekovillaa levyinä seinäeristeeksi. Ekovilla tuli hieman kalliimmaksi kuin yleisemmät lasi- tai kivivillat, mutta mitään muuta eristettä en olisi talooni laittanut. Suurimpana tekijänä on ekovillan kosteudensiirtokyky.

Jokainen voi kokeilla mitä tapahtuu, kun laittaa lasiin vähän vettä pohjalle ja täyttää lasin lasivillalla. Ekovillaa käytettäessä ero on huomattava. Lasivilla ei kykene siirtämään vettä kohti kuivempaa osaa, eikä lasi näin kuivu koskaan. Ekovilla sen sijaan imee kosteuden itseensä, siirtää sen kohti kuivempaa osaa ja näin haihduttaa pikkuhiljaa kosteuden pois.

En osaa sanoa, kuinka paljon tällä on merkitystä lopulta talon eristyksessä, koska huolehdin visusti, että eristeet, jotka taloni seiniin laitoin, eivät olleet kosteita. Iso osa nykyrakentamisen ongelmista johtuu nimenomaan siitä, että rakenne ottaa kosteutta, mutta ei pääse siitä eroon. Ekovillalla eristetyssä talossa, voi tässä suhteessa elää lepposammin.

Kannoin kaksi iltaa noita paaleja sisälle. Yhteensä aikaa meni varmaan kuusi tuntia. Toisena iltana minulla oli 6v tyttö mukana. Hän taisi oppia lukemaan ekovillapaalien avulla, sillä yhtäkkiä takaani alkoi kuulumaan "e, ee, eko", "e ee ekov"

, "e ee ekovi", "Isi! tässä lukee ekovilla!".

Raahasimme yhteensä yli 140 paalia villaa talon sisälle. Onneksi otin niille kuljetuksen. Maksoin kuljetuksesta 50 euroa. Peräkärryllä olisin joutunut tekemään 10 reissua noiden hakemiseksi.

Siinä olisi mennyt varmasti viikko.  Onneksi älylisin, että jotkut asiat kannattaa hoitaa ulkopuolisella työvoimalla. Routaeristeitä hakiessani opin tämän läksyn. Tosin niitä oli varmasti kymmenen kertaa vähemmän ja kuljetus olisi maksanut 170 euroa. 

Villojen laitossa tärkeintä lienee tarkka leikkaaminen ja vielä tarkempi asentaminen. Runkotolppien väliien jää helposti reikä, josta kylmä ilma pääsee vapaasti kulkemaan.

Nuo villat olivat 10cm paksuja levyjä. Monet talot tehdään 20 cm paksuista levyistä ja ne asennetaan ennen tuulensuojalevyjä, jotta voidaan varmistua molemmilta puolilta, että ilmarakoja ei jää. Minä asensin nuo villat 10 cm levyistä, mutta vasta tuulensuojalevyjen asentamisen jälkeen. Näin saumoja, jotka ulottuvat ulkoa sisälle asti, tulee villoihin vähemmän, kunhan muistaa alimmaisen levyn laittaa aina puolikkaana. Saumat tulevat näin automaattisesti eri kohtiin.

Ekovillan leikkaaminenkin onnistui pienten kommellusten jälkeen helposti. Aluksi koitin leikata sitä kuten kivivillaa mattoveitsellä, mutta se ei juuri onnistunut. Lopulta parhaaksi työkaluksi osoittautui ihan tavallinen käsisaha. Riitti, että osasi pitää sahaa kohtuullisesti pystyasennossa, niin levyt sahautuivat nätisti poikki. Tätä vaihetta ei siis tarvitse kenenkään pelätä. Ekovillan saa halkaistua mittatarkasti helposti. Toki se ottaa paljon enemmän aikaa kuin kivivillan leikkaaminen, mutta hyvänä puolena on ekovillasta lähtevä pöly, joka on paperipölyä, ei kivivillapölyä, joka menee joka paikkaan ja kutittaa jatkuvasti. Ekovilla on ihan ehdoton eriste, jos ei yritä maksimoida nopeutta ja kustannussäästöä. Hieman kalliimmasta hinnasta ja työajan kasvamisesta johtuen hyvin harvat talotehtaat tai suuret rakennusliikkeet käyttävät ekovillaa. 

Seinät voi eristää myös puhalluksena, joka on erittäin nopea toimempide ja vain vähän kalliimpi. Pyysin puhalluksestakin tarjouksia, mutta lopulta säästin ehkä vajaa 1000 euroa, kun otin eristeen levyinä ja asensin sen itse. Pääasiassa en halunnut säästää rahaa, vaan halusin tehdä tämän vaiheen itse. 

"Ekovilla on puupohjainen lämmöneriste, joka tarjoaa monipuoliset ratkaisut tehokkaaseen ja kestävään eristämiseen. Asiakkaillamme on jo yli 30 vuoden kokemus hengittävistä rakenteista, jotka kuivuvat molempiin suuntiin." www.ekovilla.com

Ekovillaa käytetään siis talon "hengittävyyden" parantamiseksi. Tämä onnistuu vain, mikäli käytetään höyrynsulkumuovin sijasta höyrynsulkupaperia, sekä sisäpinnalla maaleja/tapetteja, jotka ovat hengittäviä.

Jos mietit ekovillatalon rakentamista, niin suosittelen lämpimästi. Toki ekovilla maksaa enemmän, höyrynsulkupaperi maksaa myös enemmän ja sisälle tulevat muovittomat maalit ne vasta maksavatkin. Hyvänä puolena on seinien kosteudensietokyky. Tällaisella rakenteella saa elää huolettomammin, kun ei tarvitse joka välissä pelätä, että tuleeko talon elinkaarenaikana hörynsulkuun reikiä (joita varmasti tulee), koska ekovilla itsessään osaa huolehtia kosteudesta eritavalla kuin kivivilla.

Kerron tulevaisuudessa lisää ilmastoinnin merkityksestä talon kosteuden hallinnassa. Ilmastoinnin teholla ja oikealla säädöllä on nimittäin aivan kriittinen merkitys talon pitkäikäisyyden kannalta. Suurena linjana on kuitenkin se, että ekovillatalo kestää, vaikka ilmastoinnin kanssa ryssisikin pahemman kerran.

Talviloman myötä rakentaminen alkaa

Kirvesmiesten jäljiltä kämpästä näki vielä läpi.

Semmonen siitä sitten tuli. Ikkunat löytyy ja rungosta voi päätellä talon muotoa. Paljon muuta en osannutkaan tehdä. Talotehtaan kirvesmiehet olivat poistuneet. Samalla oli poistunut itsevarmuus ja osaaminen tältä tontilta.

Ensimmäisenä rakennusaamuna pakkasta oli -21c. Olin tontilla jo kuudelta. En saanut yöllä oikein unta. Kiire oli, mutten tiennyt että mihin. Seisoskelin siellä tontin rajalla, kun peremmällekään en uskaltanut mennä. Oli vielä vähän pimeääkin.

Siellä minä törötin paksuissa toppavaatteissa enkä tiennyt mitä tehdä. Olin edellisenä päivänä löytänyt kadonneet tuulensuojalevyt. Ne olivat menossa n. 500km päässä oikeasta paikasta. Onneksi Gyprocin tehtaalla osasivat auttaa. Levyt löytyivät ja toimitettiin tontille. Siinä ne makasivat massa pressujen alla. Tiesin, että ne tuohon ensimmäisenä runkoon kiinnitetään rungon jäykistämiseksi. Minulla oli mattoveitsiä, muutama vasara ja huopanauloja. Kaikki oli siis tarvikkeiden puolesta kunnossa.

Kokosin naapurin kuormalavoja lumen päälle, jotta saisin maailmalla kiertävät gyproc levyt irti lumesta.

En uskaltanut kuitenkaan aloittaa. Levyt painoivat n. 40kg ja olivat 3m 12cm pitkiä. Koitin nostaa yhtä niistä ja se taipui niin, etten uskaltanut yrittääkään laittaa sitä seinälle. Joten päätin seistä siellä tumput suorina.
Tiesin, että edessäni on kahden vuoden rakennusurakka. Tiesin, että jokainen valveilla oleva hetkeni menee tämän projektin parissa seuraavat 24 kuukautta. Se siinä varmaan minut lamautti.

Pikku paniikissa projektiani ihmetellessä aika meni kuin siivillä ja puoli seitsemän maissa appiukko yhtäkkiä ilmestyi tontille. "Eiköhän aloiteta" - mikäs siinä, aloitetaan vaan. Ja niin homma lähti liikkeelle. Yksi asia kerrallaan -  mentaliteetilla tämäkin projekti onnistuu. Tarvitsin alkuun vain hieman suunnannäyttöä kokeneemmalta.

Talo alkaa hahmottua

Kovat pakkasetkaan eivät tuntuneet haittaavan kirvesmiehiä. Talon runko nousee joka päivä kovalla tahdilla.
Kuvassa on päätyseinää ja parven runko valmiina.
Ylimmäisenä parruna menee kurkihirsi, jonka varaan muutama kattotuoli asetetaan.

Tuo on ihmeellisen näköinen kötöstys vielä tässä vaiheessa, mutta eiköhän siitä soiva peli tule, kunhan loput talosta on muodossaan.

Näkymä meidän kodarista pihalle. Katolta vähän pilkistää jo aluskate. Enää ei ole pitkästi siihen, että pääsen itse rakennushommiin.

Talon itäpäätyyn suunnittelimme kattotuolit, jotka antavat mahdollisuuden pienelle varastolle. Lopulta idea taitaa olla kuolleena syntynyt, koska sisäkautta sinne on hankala tehdä kulkua ilman lämpöhäviöitä, koska puhallusvilla on tulossa suoraa sisäkaton pintaan. Ulkokautta on taas vaikea tehdä kulkua  korkealle luukulle.

Onneksi näitä virheitä tulee jo näin suunnitteluvaiheessa, niin niillä on kovin pieni merkitys! Nooh, ei tämäkään suuri tappio ole. Eiköhän tuonne ylös jotakin joskus saada varastoitua, esim suksia talveksi yms, joita tarvitaan harvemmin. Näin hankala kulku ei häiritse niin paljon.

Parvi alkaa hahmottumaan. Kurkihirsi on saanut vihdoin merkityksensä. Tuossa kohtaa kurkihirren päällä on talon korkein kohta. Siinä sisäkorkeus on n. 4 metriä.

Eiköhän siinä ole avaruutta lapsille tarpeeksi. Parvelle kulku tulee siis lasten huoneiden kautta. Parven alapuolelle jää wc ja vaatehuoneet.

Talo on saanut muotonsa. Vielä sieltä puuttuvat loput aluskatteesta ja ikkunat. Sen jälkeen kirvesmiehet ovat tehneet oman urkkansa. Ja hyvin ovat tehneetkin. Maaliskuun kylmät aamut eivät tuntuneet häiritsevän kirvesmiesporukkaa alkuunkaan.

Tämä kuva on talon takaa otettu. Etupuolelta minulla ei olekaan kuvaa tästä vaiheesta. Mutta eiköhän tuosta selviä osittain miten hyvin osasimme vaimon kanssa talon itse suunnitella.
Kovin lyhyt ja leveä siitä tuli. Tämä siksi, että halusimme avaran talon, jossa on kaikki ylimääräiset neliöt minimoitu.

Seinäelementtien valmistus alkaa.

Valmista seinärunkoa.

Kolme kirvesmiestä saapui tontillemme heti kuudelta maanantai aamuna. Miehet olivatkin tehokkaita ja lopulta nostivat rungon pystyyn, laittoivat ikkunat paikalleen, nostivat kattotuolit katolle, laittoivat vesikatteen ja rimat tiiliä varten noin kuudessa päivässä.

Loppujen lopuksi muutaman päivän nopeutuksella ei ollut väliä. Kirvesmiehet hoitivat oman hommansa erittäin hyvin, mutta en päässyt nauttimaan heidän työnsä nopeudesta, koska muut tavarat olivat myöhässä. Sain tuulensuoja levyt vasta seuraavan viikon tiistaiksi tontille. Jouduin siis odottelemaan neljä päivää ihan turhaan.

Nykyään taitaa olla muotia tuollainen platform rakentaminen. Itsekin lueskelin tuon kyseisen pdf dokumentin useampaan kertaan ja olinkin varma, että pystyn rakentamaan itse kaiken kyseisellä tekniikalla.

Lopulta rohkeus petti, enkä uskaltanut ihan kaikkea lähteä yksin tekemään. Ja tämä oli hyvä päätös, vaikka useamman tuhannen euron "tappion" se aiheuttaakin.

Kuvassa on aloitettu seinärunkojen tekemistä. 

Ensimmäisenä he laittoivat alajuoksut, jonka sai paikalleen, kunhan oli sulattanut kunnon toholla sokkelipinnasta jäät pois.

Alajuoksun alle laitettiin tiivistekaistaa, jotta puu saadaan irtoamaan sokkelista. Nykyisin ei enää käytetä alajuoksuna kestopuuta, vaan oletetaan että hyvin rakennetun talon alajuoksu kestää, vaikka onkin käsittelemätöntä puuta.

Keskellä törröttävät tursakkeet ovat sähköjohtoja.

Kuvasta näkee hyvin, kuinka seinäelementit kootaan ensin valmiiksi. Eli runkotolppiin naulataan kahdeksalla naulalla (tämäkin on muuten määräsy) yläjuoksu.

Ovien ja ikkunoiden paikat mitataan ja asetetaan paikoilleen jo seinäelementtiä tehdessä.

Monet rakennusfirmat tekevät myös koko katon elementtinä. Sen jälkeen se nostetaan nosturilla pystytettyjen seinäelementtien päälle. Meidän raksalla ei kuitenkaan tehty kattoa näin, vaan seinäelementtien päälle kattotuolit nostettiin yksi kerrallaan nosturin avulla.

Puutavara saapuu

Kattotuolit, runkotolpat ja sekalainen puutavara saapui helmikuussa 2012. Niiden vastaanotto oli helppoa, mutta vastaanoton mahdollistavat lumityöt oli jotain ihan toista.

Raksamme oli siis rauhassa kolmisen kuukautta. Joulukuun alusta helmikuun puoleen väliin. Sitten alkoi kahden viikon lumityörumpa.

Pihalle piti aurata tila kaikelle puutavaralle. Lisäksi sokkeli piti vapauttaa myös lumesta, jotta kirvesmiehet pääsisivat nostamaan rungon pystyyn.

Mittasin ihan huvikseni sykkeitä aina välissä ja sainkin poltettua ensimmäisenä lumityöviikkona yli 10 000 kaloria pelkkää kolaa heiluttamalla. Lumityöt kävi melkein treenistä. Jos kaverit, sukulaiset ja vaimo eivät olisi olleet apuna lumia puskemassa, en olisi selvinnyt siitä urakasta ajoissa ikinä.
Joku jossakin kohtaa ehdotti traktoria. Nauroin aluksi ajatukselle, mutta kaduin traktorin hommaamatta jättämästä kyllä monena iltana.
Nyt harmittaa, etten ottanut kuvaa siitä. Sanat eivät yksinkertaisesti kuvaa mitenkään sitä lumenpaljoutta. Lunta oli kinostunut niin paljon, että joissakin kohdissa sai käydä kolme neljä kerrosta poistamassa kolalla, jotta pääsi maahan asti.

 Uudet kivat naapurimme lainasivat meille muutamia rakennuslavoja. Nostelimme lavat puutavaran alle, jotta saimme puutavaran nostettua maanpinnan yläpuolelle.
Olimme muka todella nohevia puun suojaamisessa, mutta siitä huolimatta kesän lopussa muutama lankku oli imenyt kosteutta. Tästä ei onneksi muutamaa euroa suurempaa vahinkoa tullut.

Melkoinen pinkka puuta olisi saatava nosteltua maahan. Kuvassa vasemmalla oleva lumikinos näyttää pienen osan siitä savotasta, joka jouduttiin tekemään ennenkuin puutavarat pystyttiin ottamaan vastaan.

Kevään myötä myös valoisuus nostatti rakennusfiilistä.

Enää oli jäljellä muutaman päivän odottelu. Kirvesmiesporukka oli jo lähes matkalla nostamaan rungon pystyyn ja kattotuolit paikalleen.