Perustukset ja routaeristeet

Perustuksia varten lähetin perustusfirmalle mittapiirustukset noin kahta viikkoa ennen sovittua perustusten tekoa. Juuri muuta minun ei tarvinnutkaan tehdä. Palkkaamani yritys teki täydellistä työtä.
Minusta on hienoa, että jotkut osaavat tuottaa palvelut tai toimittaa tavaransa ilman, että ostajan tarvitsee olla kyttäämässä ja valvomassa kaikkea.

Soitin viikon alussa vahvistaakseni sovitun perustusten valupäivän eli perjantain, jotta kaikki sujuisi sutjakkaasti. Murahteleva perustusfirman edustaja lupasi, että perjantaina tehdään perustukset ja lauantaina käydään keräämässä muotit pois.

Maatyöt olivat valmiina perustuksia varten jo tuolloin viikon alussa. Tästä saatoinkin mainita perustuksen tekijöille, nimittäin perjantaina töiden jälkeen ajelin tontille ja yllätyin perusteellisesti. Sillä perustukset olivat jo valmiit ja muotit poissa!

En saanut kuvaa kuin valmiista perustuksista. Niin ripeitä työmyyriä olin palkannut.

Noh. En surrut nopeutunutta aikataulua, vaan aloin puuhastelemaan routaeristeitä. Ja niissä sitä puuhastelemista riittikin. En ollut nimittäin koskaan ollut laittamassa routaeristeitä paikalleen. En ollut nähnyt edes videolta miten se tehtäisiin.
Kaiken minkä routaeristeistä tiesin olin lukenut edellisellä viikolla Rakennusmaailma lehdestä. En antanut tämän häiritä, vaan aloitin roudaamaan läheisestä liikkeestä eristeet tontille.

Muutama styroksipaalu jo haettuna. Jouduin lopulta tekemään viisi reissua, että sain kaikki haettua.

Eristeiden laittaminen on hyvin suoraviivaista touhua. Riittää, että ne ulotetaan täällä pohjoisemmassa suomessa 1.5 - 2 m päähän sokkelista, jotta routa ei pääse puremaan. Paksuutta tarvitaan 20 - 30 cm. Nurkissa enemmän, suoralla vähemmän. Yritin tehdä kaikista viemäriputkien läpivienneistä mahdollisimman tiiviitä ja tukea routaeristeet hyvin, jotta ne eivät liikkuisi, kun kaivinkoneella siirretään maata niiden päälle.

Hyvin suunniteltu - on kokonaan tekemättä

Talvi ehti niskaani juuri sokkelin valamisen jälkeen. Nimittäin olimme sopineet maaurakoitsijan kanssa, että asennan routaeristeet viikonlopun aikana ja heti maanantaina heitetään niiden päälle sorat ja sokkelin sisukset täytetään hiekalla.

Kävi kuitenkin niin nätisti, että yhdessä nurkassa tasainen alusta, jolle routaeristeet levitetään loppui jo metrin päässä sokkelin nurkasta. Tiedossani kuitenkin oli, että routaeristeiden on yllettävä kahden metrin päähän nurkasta.

Siinä ei silloin auttanut, kuin ottaa lapio karvaisiin kouriin ja ruveta kärräämään sisätäyttöihin varattua hiekkaa kottikärryllä talon nurkalle. Hiekkaa oli roudattava lähes metrin kerrokseksi, jotta saisin routaeristeet hyvin asennettua. Hommaa kuitenkin vaikeutti olennaisesti -13 asteen pakkanen, joka aiheutti sen, että hiekka jäätyi lapioon ja kottikärryyn kiinni.

Lopulta tein 13 tuntia töitä, jotta sain hiekkaa kärrättyä tarpeeksi ja routaeristeet paikalleen. Tämä oli minulle hyvä opetus talon rakentamisesta. Ymmärsin siellä väsyneenä riehuessani, että edessäni on aika valtava urakka. En ollut tätä ennen sitä juuri ajatellut.

Olinhan rakentamassa taloa jotakuinkin yksin, ilman minkäänlaista kokemusta tai osaamista, enkä ollut ajatellut tarvitsevani siihen vapaata työstä, vaan oli päättänyt rakentaa talon työpäivien jälkeen. Siellä pimeässä marraskuun yössä näitä ehdin pohtia. Hieman saatoin silloin itseäni myös sääliä.
Ja vielä enemmän säälin itseäni seuraavana maanantaina, kun kaivinkone jälleen ilmestyi tontille. Silloin tajusin, että jos olisin ottanut maanantai aamuna muutaman tunnin töistä vapaata, olisin saanut tunnissa kahdessa saman homman tehtyä. Kaivurilta olisi mennyt tasan 15 minuuttia siirtää se sama hiekkamäärä sinne tontin nurkalle.

Sisätäytöt tehty. Viemäriputki, vesiputket ja sähköjohdot sojottavat kohti taivasta.

Noh näitä sattuu. Joka tapauksessa kaivurikuski ja apumies täyttivät sokkelin hiekalla ja jyräsivät sen tasaiseksi sillä aikaa, kun minä olin töissä, jotta saisin heidän palkkansa maksettua.

Ei se onnistu aina ammattilaiseltakaan

Kävin myöhemmin varmistamassa maatyömiesten työnjälkeä ja huomasin, että he olivat onnistuneet upottamaan kaksi sähköjohtojen suojaputkea maahan. Tarkoituksena oli siis vetää sokkelin alta kaksi suojaputkea niin, että niiden kautta saataisiin sisältä vedettyä sähköt ulkovaloille. Nämä valopäät olivat kuitenkin kaivaneet ne suojaputket maahan urakkansa päättyä. En voi käsittää mitä miehet olivat miettineet. Kaipa niitä oli häirinnyt maasta nousevat harmaat putket.

Hiekat oli kuitenkin hyvin jyrätty sokkelin sisällä ja hiekan laatu oli erinomaista. En siis jaksanut surra sähköjohtojen suojaputkia.

Mieltä kuitenkin masensi se tosiseikka, että elimme tässä vaiheessa joulukuun ensimmäisiä päiviä ja talopaketti oli tuolossa vasta helmikuun viimeisellä viikolla. Minulla oli siis kolme kuukautta aikaa tapettavana.

Olin juuri pääsemässä rakennushurmioon ja se katkesi kuin kanan lento.

Kuluseurantaa

Sokkeli tuli maksamaan n. 4800 euroa
Maatyöt, pihankaivuut, sisätäytöt, sorat tulivat maksamaan n. 11 000
Routaeristeet, pihakaivot, salaojat ja muut härpättimet tekivät n. 3300
Kokonaisuudessaan olin tuhlannut vajaa 20 000 euroa, vaikka talosta ei ollut vielä tietoakaan.

Seuraavaa taloa rakentaessa, otan reilummin lomaa tämän vaiheen hoitamiseksi.
Uskon, että nykytietämyksellä, paremman maatyöfirman palkkaamisella ja sokkelin muuraamisella pystyy tästä summasta säästämään vielä tuhansia.

Maatyöt loppuun

Autotallin hiekat levitetty. Nouseva viemäriputki on likaviemäri autotallille.

Pieni tihkusade jatkui koko maatyöurakan ajan. Suomen syksy on niin ihanaa aikaa. Toisaalta oli ihan positiivista, että sai tehdä marraskuussa hommia pihalla ilman pakkasta. Pimeydestä, lyhyestä päivänvalosta ja jatkuvasta sateesta huolimatta nautin kovasti tästä urakoinnista.


Seuraavana olikin vuorossa autotallin ja talon kohdalle hiekkojen levittäminen.

Välillä mittailtiin korkoja ja välillä lisäiltiin hiekkaa ja soraa. Maatyöfirmani miehet sanoivat, että hiekka ja sora pitää tampata hyvin. Niimpä 450kg painoinen jyrä tuli tutuksi.

En edes tiedä kuinka monta lavallista hiekkaa ja kapilaarikatkosoraa tontillemme levitettiin. Kyllähän sen noista kuiteista näkisi, mutta sillä ei liene merkitystä.

Hiekkaa lisättiin pahimmillaan 70cm ja soraa tasaisesti joka paikkaan vähintään 30cm. Tontti viettää hieman itään päin, joten itäpäädyn alle jouduttiin tosiaan hiekkaa lisäämään vähän enemmän. Autotallin pohjille ei lisätty hiekkaa yhtään. Kaikki hiekka löytyi omalta tontilta.
Olin ollut siis säkällä oikeassa hyvän maaperän suhteen.


Kaksi lomapäivääni kuluivat nopeasti ja en päässyt osallistumaan salaojakaivojen ja -putkien asentamiseen. Niiden asentamisesta minulla ei ole yhtään kuvaa, eikä juuri käsitystä. Tärkeintä niiden asennuksessa on kuitenkin oikeat kaadot pihakaivoa kohti. Lisäksi tulee huolehtia siitä, ettei sadevesiputkien vesi pääse salaojaputkiin. Tämä hoituu pihakaivossa olevan takaiskuventtiilin avustuksella ja sillä, että molemmat putkistot vedetään omina linjoinaan pihakaivolle asti, eikä niitä yhdistetä yhdeksi linjaksi.

Pahimmat mokat

Talon pohjia kaivaessa talon kohdalle levitettiin liian pienelle alalle hiekkaa. Niimpä perustusten teon jälkeen huomasin kauhukseni, etten saa routaeristeitä tarpeeksi laajalle alueelle yhden nurkan kohdalla. Tästä fiaskosta lisää myöhemmin.

Laskin myös salaojaputkien ja sadevesiputkien määrät väärin. Niitä oli lopulta n. 60m liikaa.

Maatyöt - osa 3

Viemärit ja sähköt maan sisään

Halusin rakentaa Off-the-grid talon. Tosin haluan paljon muutakin mitä en voi tällä hetkellä saavuttaa. Niinpä talomme liitettiin sähkö- ja viemäriverkkoon. Ja minä huolehdin niistä asioista, joihin pystyin vaikuttamaan, eli huolehdin vain päivän eväät reppuun ja ajelin tontille. Siellä olikin jo tihkusateessa kaivinkone odottelemassa.

Paikallinen vesimonopoli on rakentanut viemäriliittymät ja sähkönsiirtomonopoli sähköliittymät jokaisen tontin kulmalle.

Kaivurilla saa nopeasti aikaiseksi montun, josta löytyy viemäriliittymä. Muuta nopeaa tässä kaivuussa ei sitten ollutkaan.

Kaivurin siirtäessä ensimmäisiä maakerroksia pois kävi ilmi, että tien laidassa kulkeva sadevesiviemäröinti ei toimi. Viemäriverkosto on rakennettu salaojaputkesta eli täynnä reikiä olevasta putkesta. Jostakin syystä kaivot eivät vetäneet tätä vettä, vaan vesi oli täyttänyt koko salaojaputkiston.

Ja kaivurin siirtäessä maata siitä läheltä, koko putkiston vesi valui kaivamaamme monttuun.

Ylläolevasta kuvasta näkee himan tätä painajaista. Ongelmaa pahensi kallion läheisyys. Kaivamamme monttu oli siis vain n. 50cm syvempi, kuin kohta johon viemäri piti liittää. Jatkuvasti valuva vesi toi hiekkaa ja muraa monttuun vauhdilla ja meillä oli todella hoppu paikat viemärin liitämisessä. Lopulta kolmen lapiomiehen ja kaivurin avustuksella saimme pidettyä viemäriliittymän sen aikaa esillä, että vesimonopolin edustaja sai liitettyä putket paikalleen.

Kurasavotta kesti kolme neljä tuntia. Hikikin tuli. Kumisaappaista huolimatta kaikki paikat olivat märkänä ja murassa. Myöskään sade ei auttanut kuivana pysymistä. Osasin ennustaa jo tässä vaiheessa raskasta päivää. Oltiin vielä nimittäin aamupäivän puolella ja koko porukka (minä, apumies ja kaivurikuski) oltiin todella hikisiä ja märkiä.

Sähkökaapelit olikin paljon helpompi liittää sähöverkkoon. Niitä en nimittän liitetty, vaan ne jätettiin odottamaan sähköurakoitsijaa. Sen sijaan kaivoimme vain sähkökaapelit ja kaikki viemäriputket oikeaan syvyyteen ja huolehdimme oikeasta kaadosta (n. 2cm / m) koko viemärilinjan matkalta sekä sähkökaapelien merkkauksesta (keltainen varoitusnauha).

Viemäriputket eivät saa jäätyä

110mm:nen harmaa viemäriputki upotettiin syvälle ja päälle laitettiin vielä styroksia routaeristeeksi. Sen jälkeen miehen korkuinen oja peiteltiin ja aloimme valmistautumaan talon pohjien kaivuuseen.

Tässä vaiheessa olin erittäin onnellinen, että olin palkannut urakoitsijan hoitamaan kaivurihommia. Jos olisin haaveeni toteuttanut ja itse ollut kaivinkoneen puikoissa, ei viemäriä olisi koskaan saatu liitetyksi.

LVI suunnitelmat on todellakin hyödyksi

Vaikka mitään en ymmärtänyt siitä mitä teimme, yritin lukea lvi suunnittelijan piirustuksia ja huolehtia siitä, että sähköt, viemäriputket ja vesiputkisto tulisivat oikeille paikoilleen. Kohtuudella tässä onnistuimmekin.

Lopulta vain lämminvesivaraajan viereen tähdätty vesiputki meni joitakin kymmeniä senttejä ohi. Ensi kerralla pitää itse mitata ja tähdätä tarkemmin. Nyt luotin siihen, että palkkaamani ammattilaiset ja oma lukutaitoni riittäisi. Onneksi tästä ei tullut mitään peruuttamatonta vahinkoa, vaikka perustuksia tehdessä hieman putket olivatkin perustusten alla. 

Maatyöt - osa 2

Maatöiden perimmäinen tarkoitus

Talo on perustettava liikkumattomalle ja vankalle perustukselle. Perustukset eivät ole liikkumattomat, mikäli maa, perustusten alla liikkuu.

Suomen kaavoitustapa on ollut vuosisatoja se, että ensin rakennetaan hyvät paikat ja nyt rakentavat saavat kaikki jäljellä olevat paikat. Eli suot, vanhat merenpohjat ja savimaat. Huonolle maalle pystyy rakentamaan siinä missä hyvällekin. Se vain maksaa enemmän. Itse pelkäsin varsinkin paalutuksesta aiheutuvia kustannuksia. Halusimme välttää paalutusta loppuun asti. Onneksi paalutusta ei tontillamme todellakaan tarvittu.

Maanmuokkaus

Ensimmäisenä pitää tietää, mistä kaivetaan. Tätä varten kunnan miehet olivat käyneet merkitsemässä talolle ja autotallille kulmapisteet. Niinpä urakoitsijan apupojan kanssa (itse maatyöpäällikkö istui kaivinkoneessa koko projektin ajan) opin merkitsemään ja mittaamaan talon kulmapisteet n. 5 metrin päähän sijoitettaville linjureille.

Kaivinkone heräsi eloon, kuntta poistettiin ja kasattiin tontin etuosaan. Minä menin tätä ihmettelemään, koska olimme sopineet, että maata ei viedä tontilta pois, vaan metsätontin pintamaa hyödynnetään tulevan nurmikkomullan alla. Näin siitä syystä, että kuvittelin tämän säästävän kustannuksia.

Maakasat olivat jo aika suuria tien varressa, kunnes mestarini pölähti paikalle puhumaan järkeä urakoitsijalle. Mestarin avustukella saimme vihdoin kaivinkonekuskin ymmärtämään, että kasat on tehtävä tontin takaosaan, jossa ne eivät ole tiellä ja josta ne voidaan helpommin levittää kaivuu-urakan jälkeen tasaisesti tontille.

Tässä vaiheessa opin myös sen, että urakoitsija oli koijannut minua myös kaivinkoneen koossa. Hän oli kehunut maasta taivaaseen uuden koneen, jolla kaivuu suoritettaisiin. Mutta maakasoja siirrellessä tuli hyvin ilmi, että kone oli liian pieni tehtävään ja kasojen siirtely kartutti lähinnä urakoitsijan kassaa.

Mitä teen seuraavalla kerralla toisin?

Seuraavaa tonttia ja maatöitä varten aion tehdä kirjalliset ohjeet, mitä tontilla pitää tehdä. Näin ensimmäistä tonttia kaivellessa en tiennyt mitään maankaivuusta, mutta onneksi nyt tiedän.

1. Vaihe:

- Talon nurkkapisteet siirretään syrjään, jotta talon pohjat voidaan kaivaa

- Samaan aikaan kaivinkone ottaa kuntan pois, kivet ja kannot eroteltuina talon etuosaan. Loput tontin perälle odottamaan levitystä.

Lisää vaiheista seuraavassa postauksessa.

Yhtenä vaihtoehtona olen pohdiskellut kaivinkoneen vuokraamista. Olisi mahdottoman hauskaa itse opetella kaivelemaan tontilla. En usko, että siitä merkittävää säästöä saisi syntymään, koska koneen vuokra on kova ja alkuun taidot sen käyttämiseen ovat alkeelliset. Mutta varmasti se olisi hauskaa!

Maatyöt - miten apinaa koijataan?

Maatyöt käyntiin 

Maatyöfirman etsiminen oli tavattoman helppoa. Teimme naapureiden kanssa hieman yhteistyötä ja  päädyimme hienoon maatöitä tekevään yritykseen.

Kuitenkin lähes kaikki mikä voi mennä pieleen meni pieleen. Vikaa oli varmasti enempi minussa kuin urakoitsijassa, mutta omaksi puolustuksekseni sanon, etten ollut aiemmin edes nähnyt kaivinkonetta, saati salaojakaivoja tai tontin kaivuuta.

Kiire kiire, talvi on tulossa

Stressasin maatöiden aloittamista monta viikkoa. Olin siinä käsityksessä, että perustukset on valettava ennen talvipakkasia. Kuinka väärässä sitä voikaan olla. Mutta mistä minä olisin voinut tietää, että pakkasessa voi valaa perustukset siinä missä kesälläkin? Ehkä olisin voinut lukea kirjan tai pari aiheesta, mutta en ehtinyt, piti vaan stressata.

Pelkäsin ja odotin innolla maatöiden aloittamista enenmmän kuin mitään muuta vaihetta, koko projektin aikana. Tontilta oli kaavittava kuntta pois, kaivettava autotallille ja talolle monttu ja tuotava maata tarpeeksi tilalle, jotta saadaan hyvä alusta raskaille rakennuksille. Tosin etukäteen en tiennyt tästä mitään. Niinpä menin sokkona sotaan.

Sen verran tiesin ennakkoon kaverini kertomana, että "hän oli isänsä ja kaivinkoneen kanssa hoitaneet maatyöt kahdessa päivässä". Fikusti suostuttelin esimieheni antamaan minulle talvilomapäivät käyttöön jo marraskuussa ja varasin kaksi lomapäivää maatöitä varten.

Pihakaivo, salaojakaivot ja putket odottamassa maansisään pääsyä.

Nuo kaksi lomapäivää olivat lähinnä vain huono vitsi. Lopulta kaivinkone pyöri tontilla viitenä eri päivänä. Tässä yksi syy tuohon, miksi laitoin "Apinaa koijataan" videon.

Kirjoitan tästä fiaskosta lisää tulevaisuudessa.