Kodinkonepohdintaa

Alkaa tulla aika valita kodinkoneet. Vaikka niiden asentaminen on kaukainen haave siinä vaiheessa, kun talon sisusta on täysin tekemättä, niin joskushan nekin päätökset on tehtävä.

Jääkaapiksi ajattelimme tällaista Samnsungin Twin A++ energialuokan valkoista peruskaappia. Hintaa tuollekin kertyy n. 800 euroa. Pakastin otetaan varmaan samasta sisarusparvesta, eli saman näköinen, jonka voi laittaa tuon kaapin vasemmalle puolle, niin että ne ovat yhtenäisen näköiset.

Erillisuunille ei ole muita vaatimuksia kuin väri. Vaikka meillä laitetaan uunissa ruokaa ja muita keitoksia lähes joka päivä. Yhtenäkin viikonloppuna vaimo teki viisi kääretorttua, vain sen takia, kun se on kivaa. Kuvassa on Bosch erllisuuni, jonka saisi gigantista. Lopullisesta mallista en vielä pysty sanomaan, mutta kiertoilmaominaisuus siinä varmaan tulee olemaan.

Astianpesukoneellekaan ei ole muita vaatimuksia, kuin kiva ulkonäkö ja toimintavarmuus. Astianpesukone tulee meillä niin näkyvälle paikalle ja vielä korokkeelle, että se nyt vain on oltava hieno. Kyllä sitä ihminen osaa olla turhamainen.
Samsungilta löytyisi tällainen kryptisesti nimetty DW-UG621W joka kuulemma kuluttaa vähän virtaa ja äänitasoltaan on 45db. Hiljaisempiakin koneita on, mutta en ole varma missä asioissa jaksaa tehdä komprommisseja.

Liedeksi pohdiskelimme induktiotasoa. Tämä pakottaa pienempään sähkönkulutuksen, mutta myös kattiloiden uusimiseen. Wittiltä löytyi yksi erittäin edullinen malli ja varmaan sellaisesta lähdemmekin kauppoja hieromaan. Itse en osaa löytää noille erilaisille hinnoille järkeviä selityksiä, mutta ehkä en olekaan ihan oikeaa kohderyhmää. Enhän juuri ruokaa laita.

Näin joskus kuvan pöydästä nousevasta liesituulettimesta, enkä ole päässyt sen yli. Nuo ovat kyllä ankaran kalliita, mutta kai sitä joskus voi panostaa ruuanlaittoon ja ulkonäköön, vaikka ruokaa en laitakaan ja kodinkoneiden ulkonäöstä olen kiinnostunut lähinnä teoreettisella tasolla.
Saapa nähdä mikä lopullinen valinta tulee olemaan. Tuntuu tyhmältä sijoittaa liesituulettimeen lähes 2000 euroa.

Sisäseinien koolauksia

Sisäseinien koolauksista minulla ei taida olla ainuttakaan kuvaa. Kokonaisuudessaan homma oli aika yksipuolista ja tylsää. Tuossa on ehkä se perimmäinen syy siihen, etten saanut otettua kuvia. Kastellin seinärakenteeseen pitää laittaa 48x48 kokoista rimaa 60cm välein. Paketissa tuli mukana myös nurkkaan tarkoitetut vahvikkeet, vaikka niillä ei ole mitään tekemistä minkään kanssa. Ne ovat ajalta, jolloin Kastellin paketeissa puuttui nurkasta yksi runkotolppa. Laitoin ne silti. Niiden kiinnittäminen ja suoraan saaminen oli hikistä. Myös parven taakse oli hankala ujuttaa koolausrimat, koska parven kantavat rakenteet olivat niin lähellä seiniä.

Tämä kuva on epätoivoinen croppaus toisesta kuvasta. Älkää säikähtäkö sitä.

Kuvasta pystyy ehkä hahmottamana kuinka koolaukset tulevat 60cm välein ja mahdollisimman suoraan. Noihin väleihin tungetaan sitten villaa tulevaisuudessa. Näin seinään saadaan mahtumaan 25 cm villaa.
Tällainen rakenne myös katkaisee seinärakenteen, eikä kylmäsiltoja pääse syntymään. En tunne muiden talovalmistajien seinärakenteita, mutta tämä tuntuu omaan maalaisjärkeeni hyvinkin fiksulta systeemiltä.

Ikkunoiden yläpuolelle laitoin vähän ekstrarimoja, jotta tulevaisuudessa on helpompi kiinnittää verhotankoja ja vastaavia ulkoseinille. Myös ilmastointilaitteen kiinnitystä varten lisäsin rimoja ilmastointilaitteen kohdalle.

Julkisivun koolauksia

Julkisivulaudoituksen ja tuulensuojalevyjen väliin on jätettävä reilu rako, jotta ilma pääsee kiertämään. Alimmaisen laudan ja sokkelin väliin on jäätävä reilusti tilaa, jotta ilma lähtee alhaalta ylös päin. Samoiten ylhäällä on ylimmän laudan kiinnitys keksittävä niin, että ilma ei jää pussiin ulkovuoren taakse.

Meidän tapauksessa kaikista järkevimmäksi ja edullisimmaksi keinoksi tämän kaiken täyttämiseksi osoittautui ihan tavallinen 48mm x 48  mm rima. Monet ammattirakentajat käyttävät kahta lautaa ja varmaan muitakin tapoja on. Oleellisinta on täyttää nuo määräykset tuon ilman kierron suhteen.

Yritin löytää edullista lautaa julkisivun vuoraamiseen. Etsiskelin yli 20mm paksua ja 175 ja 145 mm leveitä lautoja. Yllättävän vaikeaksi osoittautui oikeiden pohjamaalattujen lautojen löytäminen.
Pyysin tarjouksia ja niitä odotellessa aloimme naputtelemaan koolaukset tuulensuojalevyihin, jotta on jotain mihin ulkovuori voidaan kiinnittää.

Laitoin koolaukset 60cm välein runkopuihin kiinni. Yllättävän monta metriä menee tuollaista 48x48mm rimaa yhden pienen talon seiniin. Äkkikseltään laskettuna sitä meni jotakuinkin 600 metriä.

Piha on jo yhtä roskakasaa, mutta talon on sisältä
kohtuullisen siisti.
Tässä ollaan viimeisiä koolausrimoja kiinnittämässä.

Homma oli kuitenkin helppoa ja mukavaa. Yhden riman asettaminen tapahtuu nopeasti, koska tuulensuojalevyjen saumoista näkee aina kiinnityskohdat. Riittää, että rima tulee suoraan, jonka jälkeen se napsutellaan kiinni.

Aikaa meni koko urakkaan, jos sitä nyt urakkana voi pitää, koska se oli koko ajan aika nautinnollista puuhaa, neljä iltaa. Seuraavaksi haluaisinkin kiinnittää ulkovuorilaudat, mutta niitä joudun vielä odottelemaan, kun en saanut hoidettua sitä ajoissa.

Joten sama homma jatkuu sisällä. Siellä odottaa koko sisäpuoli samanlaisia koolausrimoja.

Betoniautoa pihaan - lattia valetaan vihdoinkin!

Liian pitkiksi venyneistä illoista niiden raudoituskorokkeiden parissa, olin tontilla vasta vähän seitsemän jälkeen vastaanottamassa betoniautoa ja valuporukkaa. Kaikki muut olivatkin jo paikalla. Seitsemältä piti lattiavalun alkaa, mutta avaintenhaltija vain nukkui kotona.

Pelkäsin etukäteen, että miten betoniautolla yltää talomme kaukaisimpiin nurkkiin. Betoniautosta katsottuna kaukaisin nurkka etuoven kautta kierrettynä on yli 20 metriä. Tämä ei kuitenkaan tuottanut mitään ongelmia. Letkut ovat betoniautoissa pitkiä. Tai pumppuautoiksihan ne noita taitaa nimittää.

Betoniauto tuli seitsemäksi niinkuin oltiin sovittu. Myös  valuporukka löysi tiensä työmaalle. Se olikin melkoista sakkia. Niillä kavereilla on sellainen meininki päällä, ettei paremmasta väliä.
Heillä oli tarkoituksena kolmestaan laittaa koko lattia, mutta vain kaksi osasi paikalle. Kolmas oli jäänyt kotiin nukkumaan. Ja kun se kolmas kaveri lopulta saapui, niin puhuttelu oli sen mukainen!

Porukka oli hauskaa ja työt luisti. Ottaisin samat kaverit tekemään koska vain uudestaan lattiaa. Varmasti tulen pyytämään heitä valamaan myös autotallin lattian.


Ensimmäisenä täytettiin takan alle jäävä kuoppa.

Pikkuhiljaa muukin lattia alkaa täyttymään.

Välillä saatiin lisätoimituksena muutama kuutio betonia lisää. Kaiken kaikkiaan betonia taisi kulua jonkin verran yli 10 kuutiota. Ihan tarkkaa kuutiomäärää en muista. Suunniteltua paksumman laatan vuoksi toki betonia kului hiukan enemmän. Olisi ollut halvempaa vaihtaa raudoituskorokkeet vaikka kolmesti.

Tässä vaiheessa alkoi näyttämään jo valmiilta, vaikka vasta hyvin pieni osuus lattian tekemisestä on takana. Tämän jälkeen alkaa vasta lattian liippaaminen ja siinä menee pitkään. Tämä valuporukka jätti yhden kaverin liippaamaan ja muut painuivat uudelle työmaalle. Minun piti lähteä töihin. Jäi vähän jänskättämään, että millainen lattia sieltä lopulta paljastuu. Enhän päässyt heti edes sitä tutkimaan, vaan jouduin muutaman päivän odottelemaan lattian kuivumista.

Samasta kulmasta otettu kuva valmiista lattiasta. Minusta lattiasta tuli erittäin hyvä. Pieni miinus kuitenkin siitä, että meille on tulossa unidrain tyyppinen kaivo kylppäriin, mutta sinne kaadot olit tehty sopimuksesta huolimatta ikäänkuin kaivo olisi pyöreä lattiakaivo ja keskellä lattiaa. Virhe oli kuitenkin jo tehty ja se oli pieni. Tärkeintä oli se, että lattia on tasainen kiiltävää pinnoitetta varten.
Meille ei ole siis tulossa parkettia tai laminaattia, vaan kiiltävän valkoinen epoksi. Se on aika herkkä peilaamaan kaikkia virheitä.  Tässä vaiheessa homma oli kuitenkin kohtuullisen hyvin vielä paketissa.

Laitoin kuvan ottamisen jälkeen muovit koko lattialle. Annan niiden olla siinä vähintään kuukauden. En halua, että lattia kuivuu liian nopeasti ja halkeilee.