tiistai 18. kesäkuuta 2013

Ulkoverhous eli lautaa seinälle

Muistuttelin jatkuvasti itseäni, että raksalla pitää olla kaksi työmaata, toinen ulkona, toinen sisällä. En olisi nimittäin millään malttanut tehdä ulkona mitään. Sisällä odotti sisäseinien runkojen teko. Ulkona jotain tylsää ulkovuorauslaudoitusta.
Siispä siirryin pihalle töihin.










Hiiriverkot

Haimme hiiriverkkoja viereisestä rautakaupasta ja ruuvailimme ne alimmaiseen lautaan.
En halua jyrsijöitä kiipeilemään seinille, enkä varsinkaan kattorakenteisiin.

Laserin avulla yritimme saada koko talon kierrettyä niin että saisimme tarkistusmittauspisteitä eri korkeuksille seinälle, jotta ulkovuorauslautojen tasaisen korkeuden voisi varmistaa eri seinustoilla. Hommasta ei ollut mitään hyötyä. Sain tuhlattua varmasti pari tuntia erilaisten viivojen piirtelyyn ja mittausten tekemiseen. Lopulta mittailin alimmaisesta laudasta aina joskus korkeuksia, mutta lähinnä ikkunat, oviaukot ja nurkat pitivät huolen siitä, että eri seinustoilla laudat alkavat samalta korkeudelta.

Heitin siis laserit mäkeen ja aloitin hommat.

Kuukauden urakka

Sain kutakuinkin tuhlattua koko kesälomani ulkovuorilautojen asentamiseen. En vieläkään käsitä, miten yksinkertaisessa hommassa voi mennä niin kauan. Kaipa se jotain kesäloman ja työleirin välimuotoa olikin. Välillä vähän joutui itsensä kanssa painimaankin, kun mieli teki lähteä muun perheen mukaan rannalle uimaan ja ottamaan aurinkoa. En siis uinut enkä ottanut aurinko. Lätkin vain lautoja seinälle ja pyrin pitämään huolen siitä, että laudat tulivat suoraan.

Mutta eiväthän ne tulleet. Jotkin välit ovat liian suuria, toiset liian pieniä. Nurkissa kuitenkin sain kutakuinkin pidettyä laudat niin, että rivit ovat eri seinustoilla suorassa.

Pyrin aina mittaamaan laudat oikeaan mittaan jokaisen aukon kohdalle. Nyt tekisin asiat toisin. Lätkisin vain vähän sinne päin ne ja katkaisisin koko hoidon kerralla puukkosahalla tms. oikeaan mittaansa. Onneksi jokaisessa työvaiheessa oppii aina jotain uutta.

Autotallin ulkovuoraus onnistuukin sitten hyvin, kun sitä on näin kuukauden harjoitellut.

Jos tätä joku lukee ja toivoo saavansa jonkin vinkin, niin muutaman sanasen voisin sanoa toisille avuksi.


  •  Tee erittäin hyvät tellingit (näistä olen puhunut ennenkin ja puhun jatkossakin) 
    • Telineiden on oltava kevyet ja tukevat. Niitä tarvitaan tällaisessa hommassa ihan koko ajan. Omat telineeni ovat raskaat ja niiden liikkuttelu vie kauan ja koska ne painaa n. 100kg, niin niiden liikuttelu vie voimat ja motivaation
  • Hakkaa laudat lujasti yhteen. Varmista, ettei liitoksissa ole missään vaiheessa ilmaa.
  • Katso aina nurkasta tai kauempaa, että laudat kulkevat suoraan, tämä konsti on paljon nopeampi kuin vesivaan käyttö. Omaan silmään kannattaa luottaa.
  • Katkaise laudat nurkasta tai aukkojen kohdalta kerralla oikeaan mittaansa, turha mittailu kiinnitysvaiheessa vie vain aikaa turhaan.
  • Kanna katkaisusaha aina sinne, missä kulloinkin työskentelet, mikään ei ole ikävämpää kuin kiertää koko talo, jotta pääsee katkaisemaan seuraavan laudan.
  • Pidä vasaraa jatkuvasti mukana, kompurasta loppuu aina välillä puhti, joten kaikki naulat eivät uppoa tarpeeksi syvälle.
  • Kiinnitä lauta ensin vain muutamalla naulalla laudan alaosasta, tämä helpottaa seuraavan laudan asettamista. Jos naula painaa laudan lujasti koolauksiin kiinni, seuraavan laudan kiinnittäminen on hitaampaa. Itse jouduin joskus jopa vasaralla löysyttämään ylintä naulaa, jotta sain seuraavan laudan ujutettua ponttiin.
  • Jos mahdollista, lahjo/huijaa/pakota kaveri mukaan. Kahdestaan tällainen pitkäaikainen työvaihe on paljon mukavampi ja nopeuttaa merkittävästi työskentelyä. Varsinkin korkealle lautoja laittaessa yksin tellingeillä kiipeily, mittailu ja maasta uuden laudan hakeminen vie moninkertaisesti aikaa.


11 kommenttia:

  1. Heihei missä mennään?

    Vieläkö kustannusarvio pitää paikkaansa? Mielenkiinnolla odottelen. Itse rakensin 2010 valmistuneen talon ja ammattimiehiä käytettiin kaivinkoneeseen, paalutukseen, lattiavaluun, nostoihin ja putkitöihin, ilmanvaihdon mittauksiin, asfaltointiin, vastaavaan mestariin ja pääsuunnittelijaan. Kaiken muun tein itse. Sain lopputulokseksi 1200 euroa suunnilleen neliöltä. Tosin erona oli se että tässä on kaksi asuntoa joten nostaa hieman kustannustasoa kun piti laittaa osa tekniikasta kahteen kertaan.

    VastaaPoista
  2. Kiitos mielenkiinnosta.

    Talo on nyt valmis ja asuttukin on jo pari kuukautta. Eli kustannukset ovat tiedossa.
    Blogi on hieman ajastaan jäljessä vielä, mutta koitan kiriä sen kanssa vielä tässä syksyllä.

    Talon osalta budjetti piti paikkansa tuhannen euron tarkkuudella. Sen sijaan kokonaisbudjetti meni n. 2000 euroa yli, kun pihatöistä tuli aavistuksen kalliimmat kuin olin laskeskellut. Lisäksi asfalttia päätettiinkin lopulta ottaa hirmu määrät, eli kokonaisuudessaan lähes 200m2.

    VastaaPoista
  3. Moi! Kiitos hienosta blogista! Blogin avulla olen oppinut paljon rakentamisen eri vaiheesta ja kustannuksista. Olisi kivaa tietää vielä kaikki eri vaiheiden kustannukset kuten esimerkiksi putki- ja panelointi työt.

    VastaaPoista
  4. siis niin ihana blogi, en tajua rakentamisesta mitään, mutta blogiasi on kiva lukea. mikset päivitä, miten menee? onko jo uus urkko menossa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia kehuista!
      Päivitysinnostus jäi, kun aloitin uuden projektin. Olen tällä hetkellä purkamassa yhtä liiketilaa. Purkamisen jälkeen pitäisi koko 270m2 tila remontoida hienoksi.

      Hieman menee aikaa näissä projekteissa. Kirjoittamiselle ei näytä löytyvän enää tarpeeksi aikaa.

      Poista
  5. Moi!
    Onpa kerrankin rakentamisjuttu jota oli kiinnostavaa lukea. Itsekin suunnittelen vähän saman suuntaista projektia. Rakennuslupa olisi valmiina. Vaikka koulutusta aiheeseen (ja jonkin verran käytännön kokemustakin) löytyy, niin siltikin epäröin lähteä hommaan. On jopa oma kaivurikin. Vaikka oikeastaan olisi kyseessä harrastusluonteinen juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos lähtee näin valtavaa projektia suunnittelemaan niin pelko ja epäröinti on täysin aiheellista ja oikein. Liialla itsevarmuudella tulee tehtyä typeriä virheitä. Pahin virhe olisi se, että laskee omat voimansa etukäteen väärin.
      Pieni pelko puserossa on siis vain hyväksi ja kuulostaa täysin terveeltä!
      Siltikään hommaa ei kannata jättää väliin.

      Isommassa projektissa itse projekti vie mukanaan. Kunhan järjestää vain asiat niin, että pystyy pitkään (minulla lähes 2 vuotta) keskittymään vain rakentamiseen. Meillä projekti olikin pitkä, koska tein normaalisti päivätöitä ja iltaisin vain raksailin. Harrastuksiin ei ole juuri aikaa. Ja se itse rakentaminen käykin täysin harrastamisesta, sen verta mukavaa puuhaa se on.

      Tuo kaivuri onkin hieno juttu! Siinä säästää pitkän pennin, jos pystyy itse kaivelemaan talon pohjat ja tasoittelemaan pihamaat ja lopulta nurmikkomullat. Samalla voi kehitellä vaikka uima-altaalle paikat ja vaikka mitä!
      Olisipa minullakin kaivuri. Jos olisi, niin uima-allas olisi jo valmis etupiha kovasti eri näköinen.

      Tsemiä hankkeeseen!
      Hyvä siitä tulee. Ja aina pitää muistaa, että hyvin suunniteltu on kokonaan tekemättä.

      Poista
    2. Niinpä.

      Omien voimien riittävyys tässä eniten askarruttaakin. Aikataulu ei kuitenkaan olisi este, sikäli jos jakolupia saa rakennuslupaan. Kyse ei ole ensimmäisestä rakennusprojektistani, mutta kokonaan uutta taloa en ole koskaan tehnyt.

      Avainasia lienee siis se että homman pystyisi pitämään harrastuspohjalla, jotta se ei liikaa rasittaisi muuta elämää. Mahdollisimman vähän mitään tiukasti aikatauluun sidottua. Käytännössä sellaista taloprojektia ei taida olla. Sinullakin oli kai useitakin työvaiheita ulkoistettuna joilla oli aikataulunsa.

      Vähintään sähköjen kytkennät sekä putkiasennukset olisi teetettävä alan ammattilaisilla. Ja LVIS-suunnitelmat. Lisäksi ajattelen että perustusten sekä lattian valutyöt ja ainakin vesikatto+lvis+takka tulisi tehtäväksi muiden kuin minun käsien kautta. Ja varmasti ainakin runkovaiheessa olisi vähintään osaava apumies tarpeen, muuten homma menee tosiaankin liikaa harrastukseksi.

      Mutta kaivurista on tosiaan ollut paljon jo tähän mennessä iloa. Sillä on tullut kaivettua salaojia, viemärikaivantoja, suodatuskenttä jätevesille ynnä muuta. Ja tänään lanasin sillä rankkasateen vaurioittamaa soratietämme. On siitä ollut hieman harmiakin: heti ostettuani sen siitä rikkoutui hydrauliletku. Vaihdoin samantien lähes kaikki puomiston letkut, eikä letkut maksaneet metritavarana ostettuna montaa satasta. Sen jälkeen kone on toiminut hyvin. Naapurillekin olen pientä kaivuuapua antanut.

      Poista
  6. Olette jo epoksilattiasta saaneet nauttia tovin. Mitä mieltä olet ollut? Itsellä suunnitelmissa myös sellainen laittaa.

    VastaaPoista
  7. Terve Tiina.

    Nyt ollaan kohta neljä vuotta asuttu tätä mökkiä ja täytyy sanoa, että epoksilattia oli tosi hyvä valinta. Enää tuosta kirkkaan valkoisesta ei kasvonpiirteitä pysty peilaamaan, sen verran se on kulunut koirien ja lasten eläessä :)
    Eli naarmuja ja kolhuja löytyy, mutta minusta lattia on edelleen upea. Vieläkin kuullaan vierailta kommentteja, kuinka hienoa meillä on. Valkostahan meillä on kaikki. Lattiat, seinät, ovet, katot.
    Minusta tämä ei kovin kummoinen kömmänä ole. Budjettitalohan me tehtiin. Silti on kiva saada positiivista palautetta :)

    Tuo valkoinen lattia tuo kyllä tilan tuntua tähän kohtuu pieneen mökkiin.
    Ja epoksia suosittelen lämpimästi.

    Meillä lämmitys tapahtuu olohuone/keittiö/eteinen yhdistelmässä ilmalämpöpumpulla. Lattialämmitystä ei oikeastaan käytetä. Silti tuo epoksilattia tuntuu lämpimältä ja mukavalta.

    Kallishan se on. Se taisi maksaa n. 62€/neliö, mutta on mielestäni hintansa arvoinen komeasti. Paljon mieluummin pidän tuon kuin vaihtaisin parkettiin ja säästäisin jotain.

    VastaaPoista
  8. On erittäin hyvä, että olet miettinyt hiiren suojausta jo tässä vaiheessa. Silloin niistä on erittäin vaikea päästä eroon. Ja usein tämä taistelu ei ole helppoa.

    VastaaPoista

Mistä energiaa rakentaa talo kokonaan itse?

Minulta on kysytty monta kertaa aidosti ihmetellen, että miten ihmeessä jaksan rakentaa itse oman taloni. Enkä ihmettele, miksi ihmiset ihme...