Julkisivun koolauksia

Julkisivulaudoituksen ja tuulensuojalevyjen väliin on jätettävä reilu rako, jotta ilma pääsee kiertämään. Alimmaisen laudan ja sokkelin väliin on jäätävä reilusti tilaa, jotta ilma lähtee alhaalta ylös päin. Samoiten ylhäällä on ylimmän laudan kiinnitys keksittävä niin, että ilma ei jää pussiin ulkovuoren taakse.

Meidän tapauksessa kaikista järkevimmäksi ja edullisimmaksi keinoksi tämän kaiken täyttämiseksi osoittautui ihan tavallinen 48mm x 48  mm rima. Monet ammattirakentajat käyttävät kahta lautaa ja varmaan muitakin tapoja on. Oleellisinta on täyttää nuo määräykset tuon ilman kierron suhteen.

Yritin löytää edullista lautaa julkisivun vuoraamiseen. Etsiskelin yli 20mm paksua ja 175 ja 145 mm leveitä lautoja. Yllättävän vaikeaksi osoittautui oikeiden pohjamaalattujen lautojen löytäminen.
Pyysin tarjouksia ja niitä odotellessa aloimme naputtelemaan koolaukset tuulensuojalevyihin, jotta on jotain mihin ulkovuori voidaan kiinnittää.

Laitoin koolaukset 60cm välein runkopuihin kiinni. Yllättävän monta metriä menee tuollaista 48x48mm rimaa yhden pienen talon seiniin. Äkkikseltään laskettuna sitä meni jotakuinkin 600 metriä.

Piha on jo yhtä roskakasaa, mutta talon on sisältä
kohtuullisen siisti.
Tässä ollaan viimeisiä koolausrimoja kiinnittämässä.

Homma oli kuitenkin helppoa ja mukavaa. Yhden riman asettaminen tapahtuu nopeasti, koska tuulensuojalevyjen saumoista näkee aina kiinnityskohdat. Riittää, että rima tulee suoraan, jonka jälkeen se napsutellaan kiinni.

Aikaa meni koko urakkaan, jos sitä nyt urakkana voi pitää, koska se oli koko ajan aika nautinnollista puuhaa, neljä iltaa. Seuraavaksi haluaisinkin kiinnittää ulkovuorilaudat, mutta niitä joudun vielä odottelemaan, kun en saanut hoidettua sitä ajoissa.

Joten sama homma jatkuu sisällä. Siellä odottaa koko sisäpuoli samanlaisia koolausrimoja.

Betoniautoa pihaan - lattia valetaan vihdoinkin!

Liian pitkiksi venyneistä illoista niiden raudoituskorokkeiden parissa, olin tontilla vasta vähän seitsemän jälkeen vastaanottamassa betoniautoa ja valuporukkaa. Kaikki muut olivatkin jo paikalla. Seitsemältä piti lattiavalun alkaa, mutta avaintenhaltija vain nukkui kotona.

Pelkäsin etukäteen, että miten betoniautolla yltää talomme kaukaisimpiin nurkkiin. Betoniautosta katsottuna kaukaisin nurkka etuoven kautta kierrettynä on yli 20 metriä. Tämä ei kuitenkaan tuottanut mitään ongelmia. Letkut ovat betoniautoissa pitkiä. Tai pumppuautoiksihan ne noita taitaa nimittää.

Betoniauto tuli seitsemäksi niinkuin oltiin sovittu. Myös  valuporukka löysi tiensä työmaalle. Se olikin melkoista sakkia. Niillä kavereilla on sellainen meininki päällä, ettei paremmasta väliä.
Heillä oli tarkoituksena kolmestaan laittaa koko lattia, mutta vain kaksi osasi paikalle. Kolmas oli jäänyt kotiin nukkumaan. Ja kun se kolmas kaveri lopulta saapui, niin puhuttelu oli sen mukainen!

Porukka oli hauskaa ja työt luisti. Ottaisin samat kaverit tekemään koska vain uudestaan lattiaa. Varmasti tulen pyytämään heitä valamaan myös autotallin lattian.


Ensimmäisenä täytettiin takan alle jäävä kuoppa.

Pikkuhiljaa muukin lattia alkaa täyttymään.

Välillä saatiin lisätoimituksena muutama kuutio betonia lisää. Kaiken kaikkiaan betonia taisi kulua jonkin verran yli 10 kuutiota. Ihan tarkkaa kuutiomäärää en muista. Suunniteltua paksumman laatan vuoksi toki betonia kului hiukan enemmän. Olisi ollut halvempaa vaihtaa raudoituskorokkeet vaikka kolmesti.

Tässä vaiheessa alkoi näyttämään jo valmiilta, vaikka vasta hyvin pieni osuus lattian tekemisestä on takana. Tämän jälkeen alkaa vasta lattian liippaaminen ja siinä menee pitkään. Tämä valuporukka jätti yhden kaverin liippaamaan ja muut painuivat uudelle työmaalle. Minun piti lähteä töihin. Jäi vähän jänskättämään, että millainen lattia sieltä lopulta paljastuu. Enhän päässyt heti edes sitä tutkimaan, vaan jouduin muutaman päivän odottelemaan lattian kuivumista.

Samasta kulmasta otettu kuva valmiista lattiasta. Minusta lattiasta tuli erittäin hyvä. Pieni miinus kuitenkin siitä, että meille on tulossa unidrain tyyppinen kaivo kylppäriin, mutta sinne kaadot olit tehty sopimuksesta huolimatta ikäänkuin kaivo olisi pyöreä lattiakaivo ja keskellä lattiaa. Virhe oli kuitenkin jo tehty ja se oli pieni. Tärkeintä oli se, että lattia on tasainen kiiltävää pinnoitetta varten.
Meille ei ole siis tulossa parkettia tai laminaattia, vaan kiiltävän valkoinen epoksi. Se on aika herkkä peilaamaan kaikkia virheitä.  Tässä vaiheessa homma oli kuitenkin kohtuullisen hyvin vielä paketissa.

Laitoin kuvan ottamisen jälkeen muovit koko lattialle. Annan niiden olla siinä vähintään kuukauden. En halua, että lattia kuivuu liian nopeasti ja halkeilee.

Täydellisen lattian pohjustus - betonin raudoitus

Kuva lainattu www.floridaepoxy.blogspot.com

Täydellinen kiiltävä valkoinen epoksilattia vaatii täydellisen lattiavalun. Niinpä olin ensikertalaisena täydellisen itsevarma ja tiesin että saan homman onnistumaan. Enhän sentään itse ollut valamassa lattiaa. Olin vain tekemässä pohjatöitä ja valitsemassa sellaista valuporukkaa, joka pystyy toimittamaan mitä lupaa.

Soitin aika monelle lupaavan kuuloiselle kaverille, joita kehotin vapaasti kehumaan itseään. Kerroin millainen pintamateriaali meidän lattiaamme tulee ja odotin heidän kehuvan työjälkeään.
Soittelin myös betonifirmaan ja kyselin heidän aikataulujaan. Kävi ilmi, että kiirettä piisaa, mutta viikon varoitusajalla he pystyvät betonin toimittamaan. Samalla meillä tuli juttua lattian valajista. Sain sieltä kolme numeroa, joita kaikkia hyödynsin. Yksi ei vastannut. Kahdesta jäljelle jääneestä valitsin hauskemman. En ollut kiinnostunut hinnasta. Kaikkien lattian valajien hinnat pyörivät muutaman sadan euron sisällä. Lattian kustannuksista valutyön osuus on alle 20%, joten halvimman miehen tuoma säästö ei olisi merkittävä kokonaisuuden kannalta. Valitsemani lattianvalaja oli arvokkaimmasta päästä. Odotin häneltä suuria.

Sovimme päivämäärät ja yhtäkkiä minulla oli kiire saada styroksin päälle raudat ja lattianlämmityskaapelit kiinni raudoituksiin.

Teimme tuollaisen montun takkaa varten. Lykkäsin sinne oikein huolella rautaa, jotta se kantaisi takan painon. Olin siinä uskossa, että takat ovat painavia ja niitä varten joutuu valmistautumaan huolella. Niinpä mahdollistin 20 cm paksumman laatan takan alle.

Verkot on saatu levitettyä. Enää saalis puuttuu. Jäin siis odottelemaan sähkömiehiä. Lattiaan piti upottaa aika monta metriä lämmityskaapelia. Ennen sähkömiesten tuloa piti toki vielä nostaa verkot irti styroksista korokepaloilla. Niistä lisää kohta.

Kävin välissä töissä ja sillä aikaa lattiamme oli saanut ihan uuden sävyn. Sähkärit olivat käyneet tekemässä taikansa ja punaista lämmityskaapelia oli varmaan miljoonia kilometrejä kiinnitettyinä raudoituksiin. Tehokkaita kavereita. Tosin tehokkuudella oli myös varjopuoli.

Kuvasta näkee kuinka siinä menee seinälinja. Tämä oli jotakuinkin ainoa seinä, jonka alle ei mennyt sähkökaapeleita. Niistä jouduinkin vielä soittelemaan sähkömiehille, että käyvät siirtämässä kaapelit oikeaan paikkaan, jotta seinät voidaan kiinnittää ilman pelkoa lämmityskaapelien katkeamisesta. 

Lopulta siirsin itse muutaman seinän siisään tulevan anturin ja sähkömiehet siirsivät muutaman seinän alta kaapelit. Siltikin yksi anturi jäi väärään paikkaan, sen vain tajusin aivan liian myöhään. Myöhemmin kävi myös ilmi, että seinien alle oli jäänyt vielä rutkasti kaapelia.

Samalla kun pyysin sähkömiehiä korjaamaan virheensä kävi ilmi, että minun olisi pitänyt merkitä styroksiin seinien paikat. Muuten sähkömiesten hommat eivät kuulemma onnistu. 

Jos olisin sen tiennyt, niin monelta ongelmalta tosiaan oltaisiin vältytty. Mutta mistäpä noita tietää. Ensimmäistä mökkiä tehdessä ei voi tietää tällaisia, ellei niistä joku kerro. Nooh.. ensi kerralla tiedän. Autotallin lattiaan tullee sellaiset merkinnät seinistä, ettei sokeakaan voi erehtyä.

Minulla oli valmiina raudoituskorokkeita, joita olin tilannut netistä ohjeiden mukaan. Niitä piti tulla 4-6 kpl jokaiselle neliölle. Niinpä laskin 6 * 123 = 700 ja pistin tilauksen menemään.

Pitäisi ottaa kuva tuosta määrästä joka niitä lopulta jäi yli. Niitä taisi jäädä rautojen alle kolmasosa. Nimittäin, kun olin saanut kaikki korokkeet paikalleen, niin niitä jäi yli muutama. Olin siis survonut yli 600 koroketta 123 neliöiselle lattialle. Ihan ohjeen mukaan.

Olimme sopineet lattianvalajan kanssa, että hän tulee tarkistamaan raudoitukset ja kaiken muunkin, jottei itse valupäivänä tule yllätyksiä. Yllätys oli se, että hänen mielestään korokkeita oli ihan liikaa. Lopulta poistin korokkeista noin kaksi kolmasosaa. Pari sataa koroketta sinne lopulta jäi.

Kivaa puuhaa tuo ylimääräisen työn tekeminen. Varsinkin kellonaika lämmitti. Olin vielä yhdentoista jälkeen tontilla poistamassa niitä korokkeita, jotta pystyttiin pitämään kiinni jo sovitusta valupäivästä.

Superkuuman uutisen lattian valaja jätti viimeiseksi. Kävi nimittäin ilmi, että raudoituskorokkeet olivat liian korkeita. Niiden olisi pitänyt olla 2cm matalampia, jos lattialaatan paksuudeksi halutaan sovittu 8cm. Aikaa ei ollut enää oikeiden korokkeiden hankkimiselle, joten ongelma päätettiin kiertää. Tekemällä paksumman lattialaatan, ei korokkeiden korkeus häiritse. Lopulliseksi lattian paksuudeksi sovittiin 9cm. Toivottavasti keittiön alakaapit mahtuvat ikkunoiden alle, vaikka lattian pinta nouseekin.

Tasaisen lattian salaisuus on hyvät pohjatyöt

Täydellistä lattiaa lähdettiin siis hakemaan. Sen sijaan saatiin lattia, jossa on lämmityskaapelit seinien alla, anturit keskellä lattiaa ja väärän kokoiset raudoituskorokkeet. Pohjatyöt epäonnistuivat siis lähes joka osa-alueella. Onneksi kaikki nämä ongelmat voidaan kiertää ja korjata myöhemmin. Kaikki on siis vielä täysin mahdollista. Tosin raudoituksen laatu hiukan huolettaa. Olihan tämä ensimmäinen lattia, jonka yritin vahvistaa raudoitusverkoilla. Toivottavasti verkot ovat tarpeeksi tukevasti asennettu ja oikeassa paikassa. En nimittäin halua ainuttakaan halkeamaa lattiaani. 

Seuraavaksi jäädäänkin jännittämään, miten laittan valaja onnistuu hommassaan. 

Lattian eristäminen

Sisätäyttö on tehty kyllä huolella. Tai ainakin reilulla kädellä. Nimittäin niin hirvittävän monta kottikärryllistä hiekkaa olen kärränyt tuolta sisältä pois.

Ei ole ihan laserit olleet suorassa maatyöfirmalla, kun ovat tuota sisätäyttöä tehneet. Itse en siihen silloin syksyllä ehtinyt osallistumaan, kun töihin piti lähteä ja kyllä siitä kovan hinnan joutuu näin jälkikäteen maksamaan.

Hiekkahan kyllä siirtyy kottikärrylläkin, mutta helposti olisi pari kolme iltaa säästänyt ajassa, jos olisi riittänyt pelkkä lattian tasaaminen maansiirtotyön sijasta.

Vaikeudet on kuitenkin tehty voitettaviksi ja styrokseja on alkanut ilmestymään seinänvierille.
En tiedä kuinka pahan virheen teen, kun päätin, että seinän vierille laitetaan 25cm eristettä ja muualle taloon sitten 20cm. Kaikissa kuvissa on vain 20cm ja en ole ulkopuolen routaeristeiden määrissä huolehtinut siitä, että sisälle tulisi enemmän. Nämä kaksi asiaa menevät käsi kädessä. Nyt aloin jo soveltamaan. Uskon kuitenkin siihen, että ulkopuolen routaeristeet on sen verran huolella tehty, että niiden vahvuudet riittävät vaikka sisälle vähän paksummasti lattiaan nyt eristettä tuleekin.

Käytimme tuollaista laseria varmistaaksemme, että lattian korko on koko matkalta hyvä. Ihan hienosti se toimikin. Samalla kun styroksin määrä lattialla kasvoi, niin huomasi miten suuri vaikutus lattian eristyksellä on talon sisälämpötilalle.
Aikaisemmin tuo hiekka imi kaiken ikkunoiden kautta tulevan auringon lämmön. Nyt kun styroksien määrä lattialla kasvaa, niin auringon osuus lämmittämisestä kasvaa kohisten.

Tuohon tuolien alle laitoimme lattiastyroksin sijasta finnfoamia. Siihen tulee takka. Ja takalle piti jättää iso kuoppa styrokseihin, jotta sille saadaan tarpeeksi paksu laatta valettua.

Oli muuten kova homma tuo lattian tasoittaminen. En tiedä miten ammattilaiset sen tekevät, kun en ole päässyt näkemään, eikä ollut oikein ketään keneltä kysyä neuvoa. Appiukon kanssa sitä puuhailimme kyllä pitkään. Meiltä meni kaksi iltaa saada nuo seiniä kiertävät 5cm styroksit paikalleen. Sen kahden illan jälkeen koko loppu lattia oli vielä tasoittamatta.
Loppujen styroksien asentaminen ja lattian tasoitus ottivat vielä kuusi iltaa. Joten yhteensä puuhailimme lattiastyroksien kanssa puolitoista viikkoa. Se oli yllättävän ankara ponnistus. Tosin sen ylimääräisen hiekan kärrääminen hidasti hommaa merkittävästi.

Lattia on nyt kuitenkin voiton puolella. Lattianvalaminen alkaa olla jo niin lähellä, että en jaksa murhetia siitä, kuinka kauan minkäkin vaiheen tekeminen vie. Nauti prosessista, niin hoen itselleni. Muuten on koko ajan liian kiire stressaamaan seuraavaa vaihetta. Kiirettä ei ole, into on kova ja energiaa piisaa.