Täydellisen lattian pohjustus - betonin raudoitus

Kuva lainattu www.floridaepoxy.blogspot.com

Täydellinen kiiltävä valkoinen epoksilattia vaatii täydellisen lattiavalun. Niinpä olin ensikertalaisena täydellisen itsevarma ja tiesin että saan homman onnistumaan. Enhän sentään itse ollut valamassa lattiaa. Olin vain tekemässä pohjatöitä ja valitsemassa sellaista valuporukkaa, joka pystyy toimittamaan mitä lupaa.

Soitin aika monelle lupaavan kuuloiselle kaverille, joita kehotin vapaasti kehumaan itseään. Kerroin millainen pintamateriaali meidän lattiaamme tulee ja odotin heidän kehuvan työjälkeään.
Soittelin myös betonifirmaan ja kyselin heidän aikataulujaan. Kävi ilmi, että kiirettä piisaa, mutta viikon varoitusajalla he pystyvät betonin toimittamaan. Samalla meillä tuli juttua lattian valajista. Sain sieltä kolme numeroa, joita kaikkia hyödynsin. Yksi ei vastannut. Kahdesta jäljelle jääneestä valitsin hauskemman. En ollut kiinnostunut hinnasta. Kaikkien lattian valajien hinnat pyörivät muutaman sadan euron sisällä. Lattian kustannuksista valutyön osuus on alle 20%, joten halvimman miehen tuoma säästö ei olisi merkittävä kokonaisuuden kannalta. Valitsemani lattianvalaja oli arvokkaimmasta päästä. Odotin häneltä suuria.

Sovimme päivämäärät ja yhtäkkiä minulla oli kiire saada styroksin päälle raudat ja lattianlämmityskaapelit kiinni raudoituksiin.

Teimme tuollaisen montun takkaa varten. Lykkäsin sinne oikein huolella rautaa, jotta se kantaisi takan painon. Olin siinä uskossa, että takat ovat painavia ja niitä varten joutuu valmistautumaan huolella. Niinpä mahdollistin 20 cm paksumman laatan takan alle.

Verkot on saatu levitettyä. Enää saalis puuttuu. Jäin siis odottelemaan sähkömiehiä. Lattiaan piti upottaa aika monta metriä lämmityskaapelia. Ennen sähkömiesten tuloa piti toki vielä nostaa verkot irti styroksista korokepaloilla. Niistä lisää kohta.

Kävin välissä töissä ja sillä aikaa lattiamme oli saanut ihan uuden sävyn. Sähkärit olivat käyneet tekemässä taikansa ja punaista lämmityskaapelia oli varmaan miljoonia kilometrejä kiinnitettyinä raudoituksiin. Tehokkaita kavereita. Tosin tehokkuudella oli myös varjopuoli.

Kuvasta näkee kuinka siinä menee seinälinja. Tämä oli jotakuinkin ainoa seinä, jonka alle ei mennyt sähkökaapeleita. Niistä jouduinkin vielä soittelemaan sähkömiehille, että käyvät siirtämässä kaapelit oikeaan paikkaan, jotta seinät voidaan kiinnittää ilman pelkoa lämmityskaapelien katkeamisesta. 

Lopulta siirsin itse muutaman seinän siisään tulevan anturin ja sähkömiehet siirsivät muutaman seinän alta kaapelit. Siltikin yksi anturi jäi väärään paikkaan, sen vain tajusin aivan liian myöhään. Myöhemmin kävi myös ilmi, että seinien alle oli jäänyt vielä rutkasti kaapelia.

Samalla kun pyysin sähkömiehiä korjaamaan virheensä kävi ilmi, että minun olisi pitänyt merkitä styroksiin seinien paikat. Muuten sähkömiesten hommat eivät kuulemma onnistu. 

Jos olisin sen tiennyt, niin monelta ongelmalta tosiaan oltaisiin vältytty. Mutta mistäpä noita tietää. Ensimmäistä mökkiä tehdessä ei voi tietää tällaisia, ellei niistä joku kerro. Nooh.. ensi kerralla tiedän. Autotallin lattiaan tullee sellaiset merkinnät seinistä, ettei sokeakaan voi erehtyä.

Minulla oli valmiina raudoituskorokkeita, joita olin tilannut netistä ohjeiden mukaan. Niitä piti tulla 4-6 kpl jokaiselle neliölle. Niinpä laskin 6 * 123 = 700 ja pistin tilauksen menemään.

Pitäisi ottaa kuva tuosta määrästä joka niitä lopulta jäi yli. Niitä taisi jäädä rautojen alle kolmasosa. Nimittäin, kun olin saanut kaikki korokkeet paikalleen, niin niitä jäi yli muutama. Olin siis survonut yli 600 koroketta 123 neliöiselle lattialle. Ihan ohjeen mukaan.

Olimme sopineet lattianvalajan kanssa, että hän tulee tarkistamaan raudoitukset ja kaiken muunkin, jottei itse valupäivänä tule yllätyksiä. Yllätys oli se, että hänen mielestään korokkeita oli ihan liikaa. Lopulta poistin korokkeista noin kaksi kolmasosaa. Pari sataa koroketta sinne lopulta jäi.

Kivaa puuhaa tuo ylimääräisen työn tekeminen. Varsinkin kellonaika lämmitti. Olin vielä yhdentoista jälkeen tontilla poistamassa niitä korokkeita, jotta pystyttiin pitämään kiinni jo sovitusta valupäivästä.

Superkuuman uutisen lattian valaja jätti viimeiseksi. Kävi nimittäin ilmi, että raudoituskorokkeet olivat liian korkeita. Niiden olisi pitänyt olla 2cm matalampia, jos lattialaatan paksuudeksi halutaan sovittu 8cm. Aikaa ei ollut enää oikeiden korokkeiden hankkimiselle, joten ongelma päätettiin kiertää. Tekemällä paksumman lattialaatan, ei korokkeiden korkeus häiritse. Lopulliseksi lattian paksuudeksi sovittiin 9cm. Toivottavasti keittiön alakaapit mahtuvat ikkunoiden alle, vaikka lattian pinta nouseekin.

Tasaisen lattian salaisuus on hyvät pohjatyöt

Täydellistä lattiaa lähdettiin siis hakemaan. Sen sijaan saatiin lattia, jossa on lämmityskaapelit seinien alla, anturit keskellä lattiaa ja väärän kokoiset raudoituskorokkeet. Pohjatyöt epäonnistuivat siis lähes joka osa-alueella. Onneksi kaikki nämä ongelmat voidaan kiertää ja korjata myöhemmin. Kaikki on siis vielä täysin mahdollista. Tosin raudoituksen laatu hiukan huolettaa. Olihan tämä ensimmäinen lattia, jonka yritin vahvistaa raudoitusverkoilla. Toivottavasti verkot ovat tarpeeksi tukevasti asennettu ja oikeassa paikassa. En nimittäin halua ainuttakaan halkeamaa lattiaani. 

Seuraavaksi jäädäänkin jännittämään, miten laittan valaja onnistuu hommassaan. 

Lattian eristäminen

Sisätäyttö on tehty kyllä huolella. Tai ainakin reilulla kädellä. Nimittäin niin hirvittävän monta kottikärryllistä hiekkaa olen kärränyt tuolta sisältä pois.

Ei ole ihan laserit olleet suorassa maatyöfirmalla, kun ovat tuota sisätäyttöä tehneet. Itse en siihen silloin syksyllä ehtinyt osallistumaan, kun töihin piti lähteä ja kyllä siitä kovan hinnan joutuu näin jälkikäteen maksamaan.

Hiekkahan kyllä siirtyy kottikärrylläkin, mutta helposti olisi pari kolme iltaa säästänyt ajassa, jos olisi riittänyt pelkkä lattian tasaaminen maansiirtotyön sijasta.

Vaikeudet on kuitenkin tehty voitettaviksi ja styrokseja on alkanut ilmestymään seinänvierille.
En tiedä kuinka pahan virheen teen, kun päätin, että seinän vierille laitetaan 25cm eristettä ja muualle taloon sitten 20cm. Kaikissa kuvissa on vain 20cm ja en ole ulkopuolen routaeristeiden määrissä huolehtinut siitä, että sisälle tulisi enemmän. Nämä kaksi asiaa menevät käsi kädessä. Nyt aloin jo soveltamaan. Uskon kuitenkin siihen, että ulkopuolen routaeristeet on sen verran huolella tehty, että niiden vahvuudet riittävät vaikka sisälle vähän paksummasti lattiaan nyt eristettä tuleekin.

Käytimme tuollaista laseria varmistaaksemme, että lattian korko on koko matkalta hyvä. Ihan hienosti se toimikin. Samalla kun styroksin määrä lattialla kasvoi, niin huomasi miten suuri vaikutus lattian eristyksellä on talon sisälämpötilalle.
Aikaisemmin tuo hiekka imi kaiken ikkunoiden kautta tulevan auringon lämmön. Nyt kun styroksien määrä lattialla kasvaa, niin auringon osuus lämmittämisestä kasvaa kohisten.

Tuohon tuolien alle laitoimme lattiastyroksin sijasta finnfoamia. Siihen tulee takka. Ja takalle piti jättää iso kuoppa styrokseihin, jotta sille saadaan tarpeeksi paksu laatta valettua.

Oli muuten kova homma tuo lattian tasoittaminen. En tiedä miten ammattilaiset sen tekevät, kun en ole päässyt näkemään, eikä ollut oikein ketään keneltä kysyä neuvoa. Appiukon kanssa sitä puuhailimme kyllä pitkään. Meiltä meni kaksi iltaa saada nuo seiniä kiertävät 5cm styroksit paikalleen. Sen kahden illan jälkeen koko loppu lattia oli vielä tasoittamatta.
Loppujen styroksien asentaminen ja lattian tasoitus ottivat vielä kuusi iltaa. Joten yhteensä puuhailimme lattiastyroksien kanssa puolitoista viikkoa. Se oli yllättävän ankara ponnistus. Tosin sen ylimääräisen hiekan kärrääminen hidasti hommaa merkittävästi.

Lattia on nyt kuitenkin voiton puolella. Lattianvalaminen alkaa olla jo niin lähellä, että en jaksa murhetia siitä, kuinka kauan minkäkin vaiheen tekeminen vie. Nauti prosessista, niin hoen itselleni. Muuten on koko ajan liian kiire stressaamaan seuraavaa vaihetta. Kiirettä ei ole, into on kova ja energiaa piisaa.

Lattian viemärit

Jouduin hakemaan lämmittimen viikoksi puhaltelemaan, jotta sain talon sisältä hiekat sulamaan. Viemäreiden kaivuu ei juuri jäätyneeseen maahan onnistu. Myöskään eristeitä ei voi laittialle laittaa, ennenkuin koko pohja on sula.

Annoin lämmittimen puhallella täyden päivän, ennenkuin menin tarkistamaan, että miten se siellä voi.
Eihän se voinut mitenkään. Laite oli hajonnut varmaan heti sen jälkeen kun olin poistunut raksalta.
Kiikutin rikkinäisen laitteen takaisin vuokraamoon ja sain vaihdossa toisen laitteen. Se onneksi toimi. Annoinkin tämän uuden lämmittimen puhallella täyden viikon ennenkuin tilasin LVI asentajan huolehtimaan viemäreiden kaivuusta.

Viemärikaivuupäivänä oli lämmintä ja aurinkoista. Tuosta kuvastakin näkee kuinka aurinko oikein tulvii työmaalle sisään. Lähdin töistä vähän normaalia aikaisemmin, jotta pääsisin näkemään, miten ammattimies kaivelee viemärit paikalleen. Kävi ilmi, ettei hommaan sisältynyt minkäänlaista magiikkaa. Riitti, että viemäreiden kaadot ovat kohdallaan. 1cm /metri taisio olla hyvä kaato. Muuten vesi karkaa ns. tavaran alta.

Sokkelin sisusta oli täytetty erittäin hyvälaatuisella hiekalla. Tästä kiitos maaurakoitsijalle. Ihan muutama isompi kivi tuli vain vastaan noita ojia kaivaessa. Muuten hiekka oli täydellistä. Kaivaminen oli ollut helppoa. Siihen en itse juuri päässyt osallistumaan.

Sen sijaan mittanauhaa olisi pitänyt käyttää ahkerammin. Jotenkin vain luotin siihen, että ne harvat hommat, jotka teetän muilla, onnistuvat täydellisesti. Olihan minulla kaiken lisäksi vielä hyvät suosittelut tästä lvi kaverista.

Vessanpöntön viemäri. Se on mitattu tarkasti
keskelle vessaa. Homma olikin helppoa, koska
kantavia seiniä oli niin paljon ympärillä.
Kuvassa näkyvä styroksihirvitys on siis yksi
kantavista seinistä, joka kannattelee lasten parvea.

Ongelmat eivät tosin nousseet esille heti. Olin niistä onnellisen tietämätön vielä muutaman päivän. Ne tulivat esille vasta, kun styroksiin piirsin seinien paikkoja. Mutta tästä vaiheesta lisää myöhemmin.

Lopulta minulle jäi viemärihommista huolekseni vain ojien täyttö. Appiukkokin tuli iltasella vielä kaveriksi ja täytimme ojat ja poljimme ne tiiviiksi. Illalla oli juhlava fiilis. Nyt on viemärit kaivettu ja seuraavana päivänä pääsee asentamaan lattiastyrokseja. Lattianvalu lähestyy.

SPU levyjen käyttö eteisessä

Eteinen on tuon kantavan väliseinän takana oikella. Kuvassa koko on jo
koko eteisen katto eristetty ja koolausrimatkin ovat jo paikallaan. 

Talomme ylivoimaisesti huonoiten suunniteltu osa-alue on eteinen. Siinä on erilliset liian matalat kattotuolit, ulko-ovi tulee "väärään" suuntaan ja tila on ahdas. En tiedä miten kääntäisin nämä asiat voitoksi. Enkä oikein tiedä miten tähän pisteeseen on edes tultu. Kaippa ongelmana on liian ahdas tontti (yli 1200 m2), arkkitehti (ammattilainen), kustannusten pelko (no ei todellakaan) tai jokin muu (paperilla asiat näyttävät erilaiselta kuin luonnossa).

Liian matalat kattotuolit eivät vedä 50cm puhallusvillaa sisäänsä. Niimpä jouduin käyttämään SPU levyjä. SPU levyt maksoivat 9m2 tilaan yli 700 euroa. Loput 120 m2 maksoivat puhallusvillana reilut 2000 euroa. Ihanan kallista.

Minulla ei ole kuvaa noiden levyjen asentamisesta. Ihan ilman kommelluksia se ei nimittäin sujunut. Kävin ostamassa uretaania, leikkasin levyt kattotuoleihin sopiviksi, tekaisin taas sellaiset "wc-oven lukot" ja nostin levyt paikalleen.

Uretaania ruiskutellessani sotkin takkini. Ilma oli ilmeisesti pakastunut niin, että uretaanipurkin lupaama -5 pakkasta ei riittänyt, vaan aine oli ihan vetistä. Samalla kun sen suihkutti kattoon levyjen ja kattotuolien väliin, niin se valui alas hartioilleni.

Lopulta sain levyt kiinni pakkasen kestävällä uretaanilla. Heitin vielä kaikkien levyjen päälle vähän eksra villaa, koska pelkäsin, että puhallusvillamiehet eivät pääsisi niin pieniin rakoihin tunkemaan paineella sitä höttöä. Turha pelko. Se puhallusvilla menee joka paikkaan.

Liian kalliilla eristelevyillä sain homman onnistumaan ja eteisen eristämisestä ei tullut täysi fiasko. Tuo SPU levy on kyllä hyvää tavaraa. Sillä saa 25 cm eristepaksuudella saman efekstin kuin 50 cm puhallusvillalla. Kelpaa siis tällaisiin ahtaampiin paikkohin hienosti.

Aikaa tuon katon värkkäämiseen kyllä meni. Lopulta puuhastelin neljänä eri iltana sen kanssa. Onneksi ei ole kiirettä mihinkään. Vielä ei muuttaminen polttele. Seuraavana haasteena ja innoituksen lähteenä on lattian valaminen. Mutta sitä ennen on vielä muutama juttu tekemättä.