Talviloman myötä rakentaminen alkaa

Kirvesmiesten jäljiltä kämpästä näki vielä läpi.

Semmonen siitä sitten tuli. Ikkunat löytyy ja rungosta voi päätellä talon muotoa. Paljon muuta en osannutkaan tehdä. Talotehtaan kirvesmiehet olivat poistuneet. Samalla oli poistunut itsevarmuus ja osaaminen tältä tontilta.

Ensimmäisenä rakennusaamuna pakkasta oli -21c. Olin tontilla jo kuudelta. En saanut yöllä oikein unta. Kiire oli, mutten tiennyt että mihin. Seisoskelin siellä tontin rajalla, kun peremmällekään en uskaltanut mennä. Oli vielä vähän pimeääkin.

Siellä minä törötin paksuissa toppavaatteissa enkä tiennyt mitä tehdä. Olin edellisenä päivänä löytänyt kadonneet tuulensuojalevyt. Ne olivat menossa n. 500km päässä oikeasta paikasta. Onneksi Gyprocin tehtaalla osasivat auttaa. Levyt löytyivät ja toimitettiin tontille. Siinä ne makasivat massa pressujen alla. Tiesin, että ne tuohon ensimmäisenä runkoon kiinnitetään rungon jäykistämiseksi. Minulla oli mattoveitsiä, muutama vasara ja huopanauloja. Kaikki oli siis tarvikkeiden puolesta kunnossa.

Kokosin naapurin kuormalavoja lumen päälle, jotta saisin maailmalla kiertävät gyproc levyt irti lumesta.

En uskaltanut kuitenkaan aloittaa. Levyt painoivat n. 40kg ja olivat 3m 12cm pitkiä. Koitin nostaa yhtä niistä ja se taipui niin, etten uskaltanut yrittääkään laittaa sitä seinälle. Joten päätin seistä siellä tumput suorina.
Tiesin, että edessäni on kahden vuoden rakennusurakka. Tiesin, että jokainen valveilla oleva hetkeni menee tämän projektin parissa seuraavat 24 kuukautta. Se siinä varmaan minut lamautti.

Pikku paniikissa projektiani ihmetellessä aika meni kuin siivillä ja puoli seitsemän maissa appiukko yhtäkkiä ilmestyi tontille. "Eiköhän aloiteta" - mikäs siinä, aloitetaan vaan. Ja niin homma lähti liikkeelle. Yksi asia kerrallaan -  mentaliteetilla tämäkin projekti onnistuu. Tarvitsin alkuun vain hieman suunnannäyttöä kokeneemmalta.

Talo alkaa hahmottua

Kovat pakkasetkaan eivät tuntuneet haittaavan kirvesmiehiä. Talon runko nousee joka päivä kovalla tahdilla.
Kuvassa on päätyseinää ja parven runko valmiina.
Ylimmäisenä parruna menee kurkihirsi, jonka varaan muutama kattotuoli asetetaan.

Tuo on ihmeellisen näköinen kötöstys vielä tässä vaiheessa, mutta eiköhän siitä soiva peli tule, kunhan loput talosta on muodossaan.

Näkymä meidän kodarista pihalle. Katolta vähän pilkistää jo aluskate. Enää ei ole pitkästi siihen, että pääsen itse rakennushommiin.

Talon itäpäätyyn suunnittelimme kattotuolit, jotka antavat mahdollisuuden pienelle varastolle. Lopulta idea taitaa olla kuolleena syntynyt, koska sisäkautta sinne on hankala tehdä kulkua ilman lämpöhäviöitä, koska puhallusvilla on tulossa suoraa sisäkaton pintaan. Ulkokautta on taas vaikea tehdä kulkua  korkealle luukulle.

Onneksi näitä virheitä tulee jo näin suunnitteluvaiheessa, niin niillä on kovin pieni merkitys! Nooh, ei tämäkään suuri tappio ole. Eiköhän tuonne ylös jotakin joskus saada varastoitua, esim suksia talveksi yms, joita tarvitaan harvemmin. Näin hankala kulku ei häiritse niin paljon.

Parvi alkaa hahmottumaan. Kurkihirsi on saanut vihdoin merkityksensä. Tuossa kohtaa kurkihirren päällä on talon korkein kohta. Siinä sisäkorkeus on n. 4 metriä.

Eiköhän siinä ole avaruutta lapsille tarpeeksi. Parvelle kulku tulee siis lasten huoneiden kautta. Parven alapuolelle jää wc ja vaatehuoneet.

Talo on saanut muotonsa. Vielä sieltä puuttuvat loput aluskatteesta ja ikkunat. Sen jälkeen kirvesmiehet ovat tehneet oman urkkansa. Ja hyvin ovat tehneetkin. Maaliskuun kylmät aamut eivät tuntuneet häiritsevän kirvesmiesporukkaa alkuunkaan.

Tämä kuva on talon takaa otettu. Etupuolelta minulla ei olekaan kuvaa tästä vaiheesta. Mutta eiköhän tuosta selviä osittain miten hyvin osasimme vaimon kanssa talon itse suunnitella.
Kovin lyhyt ja leveä siitä tuli. Tämä siksi, että halusimme avaran talon, jossa on kaikki ylimääräiset neliöt minimoitu.

Seinäelementtien valmistus alkaa.

Valmista seinärunkoa.

Kolme kirvesmiestä saapui tontillemme heti kuudelta maanantai aamuna. Miehet olivatkin tehokkaita ja lopulta nostivat rungon pystyyn, laittoivat ikkunat paikalleen, nostivat kattotuolit katolle, laittoivat vesikatteen ja rimat tiiliä varten noin kuudessa päivässä.

Loppujen lopuksi muutaman päivän nopeutuksella ei ollut väliä. Kirvesmiehet hoitivat oman hommansa erittäin hyvin, mutta en päässyt nauttimaan heidän työnsä nopeudesta, koska muut tavarat olivat myöhässä. Sain tuulensuoja levyt vasta seuraavan viikon tiistaiksi tontille. Jouduin siis odottelemaan neljä päivää ihan turhaan.

Nykyään taitaa olla muotia tuollainen platform rakentaminen. Itsekin lueskelin tuon kyseisen pdf dokumentin useampaan kertaan ja olinkin varma, että pystyn rakentamaan itse kaiken kyseisellä tekniikalla.

Lopulta rohkeus petti, enkä uskaltanut ihan kaikkea lähteä yksin tekemään. Ja tämä oli hyvä päätös, vaikka useamman tuhannen euron "tappion" se aiheuttaakin.

Kuvassa on aloitettu seinärunkojen tekemistä. 

Ensimmäisenä he laittoivat alajuoksut, jonka sai paikalleen, kunhan oli sulattanut kunnon toholla sokkelipinnasta jäät pois.

Alajuoksun alle laitettiin tiivistekaistaa, jotta puu saadaan irtoamaan sokkelista. Nykyisin ei enää käytetä alajuoksuna kestopuuta, vaan oletetaan että hyvin rakennetun talon alajuoksu kestää, vaikka onkin käsittelemätöntä puuta.

Keskellä törröttävät tursakkeet ovat sähköjohtoja.

Kuvasta näkee hyvin, kuinka seinäelementit kootaan ensin valmiiksi. Eli runkotolppiin naulataan kahdeksalla naulalla (tämäkin on muuten määräsy) yläjuoksu.

Ovien ja ikkunoiden paikat mitataan ja asetetaan paikoilleen jo seinäelementtiä tehdessä.

Monet rakennusfirmat tekevät myös koko katon elementtinä. Sen jälkeen se nostetaan nosturilla pystytettyjen seinäelementtien päälle. Meidän raksalla ei kuitenkaan tehty kattoa näin, vaan seinäelementtien päälle kattotuolit nostettiin yksi kerrallaan nosturin avulla.

Puutavara saapuu

Kattotuolit, runkotolpat ja sekalainen puutavara saapui helmikuussa 2012. Niiden vastaanotto oli helppoa, mutta vastaanoton mahdollistavat lumityöt oli jotain ihan toista.

Raksamme oli siis rauhassa kolmisen kuukautta. Joulukuun alusta helmikuun puoleen väliin. Sitten alkoi kahden viikon lumityörumpa.

Pihalle piti aurata tila kaikelle puutavaralle. Lisäksi sokkeli piti vapauttaa myös lumesta, jotta kirvesmiehet pääsisivat nostamaan rungon pystyyn.

Mittasin ihan huvikseni sykkeitä aina välissä ja sainkin poltettua ensimmäisenä lumityöviikkona yli 10 000 kaloria pelkkää kolaa heiluttamalla. Lumityöt kävi melkein treenistä. Jos kaverit, sukulaiset ja vaimo eivät olisi olleet apuna lumia puskemassa, en olisi selvinnyt siitä urakasta ajoissa ikinä.
Joku jossakin kohtaa ehdotti traktoria. Nauroin aluksi ajatukselle, mutta kaduin traktorin hommaamatta jättämästä kyllä monena iltana.
Nyt harmittaa, etten ottanut kuvaa siitä. Sanat eivät yksinkertaisesti kuvaa mitenkään sitä lumenpaljoutta. Lunta oli kinostunut niin paljon, että joissakin kohdissa sai käydä kolme neljä kerrosta poistamassa kolalla, jotta pääsi maahan asti.

 Uudet kivat naapurimme lainasivat meille muutamia rakennuslavoja. Nostelimme lavat puutavaran alle, jotta saimme puutavaran nostettua maanpinnan yläpuolelle.
Olimme muka todella nohevia puun suojaamisessa, mutta siitä huolimatta kesän lopussa muutama lankku oli imenyt kosteutta. Tästä ei onneksi muutamaa euroa suurempaa vahinkoa tullut.

Melkoinen pinkka puuta olisi saatava nosteltua maahan. Kuvassa vasemmalla oleva lumikinos näyttää pienen osan siitä savotasta, joka jouduttiin tekemään ennenkuin puutavarat pystyttiin ottamaan vastaan.

Kevään myötä myös valoisuus nostatti rakennusfiilistä.

Enää oli jäljellä muutaman päivän odottelu. Kirvesmiesporukka oli jo lähes matkalla nostamaan rungon pystyyn ja kattotuolit paikalleen.