Seinien paperointi

Seinien höyrysulun piti olla yhtä täydellinen kuin katon höyrynsulku. Niimpä laitoin pojan töihin!

Oikeasti kuva on lähinnä vaan showta. En ole oikein saanut motivoitua lapsia vielä töihin. Kavereita ne onneksi on jo uuden kämpän tienoilta löytäneet, mutta työvoimaksi niistä ei vielä juuri ole. Vika ei ole lasten laiskuudessa, vaan minun heikossa motivointikyvyssäni.






Halusin saada seinät paperoitua ja höyrysulutettua mahdollisimman nopeasti, koska lattian valaminen alkoi jo kiinnostamaan. Päättelin niin, että seinät pitää olla valmiit, jotta papaerin voi sujauttaa lattialle tulevien styroksien väliin. Tämän ohjeen luin ekovillan eristysohjeista.

Seinien ekovilla x5 höyrynsulku papaerit pyrin laittamaan aina reilusti limittäin. Teippasin kaikki saumat ja niitin jäljet. Nyt säästin aikaa koolausrimojen asentamisessa. Tai siinä, että jätin ne asentamatta. Pelkkien paperien heitto seinälle ei ottanut kovin pitkään. Lattiavaluun valmistautuminen odotti!

Kaikki ylimääräiset villat olivat jatkuvasti tiellä. Yhden typerän tilausvirheen takia menetimme aikaa joka päivä, kun noita villoja piti siirrellä edestä pois. Muutekin työmaan siistinä pitäminen on haasteellista. Iltaisin kun touhuaa, niin niitä harvoja tunteja ei haluaisi käyttää siivoamiseen.

Onneksi homma kuitenkin eteni jouhevasti. Lopulta käytin aikaani kuutena iltana paperien asentamiseen. Viitenä iltana minulla oli appiukko kaverina. Sisätilojen ilme muuttui taasen kovasti. Harmaat villat vaihtuivat rumaan ruskeaan paperiin.

Tiilikaton latominen

Laitoin aluksi alimman rivin tiiliä paikalleen ja mittailin kuinka paljon niitä pitää halkaista, jotta ne saadaan sopivasti aseteltua.

Kattolappeita talossamme on yhteensä kolme. Tällaiselle yksinkertaiselle katolle tiilien latominen on kyllä helppoa. Lopulta vain yhdeltä reunalta piti halkaista tiilet, jotta ne saatiin nätisti sinne istumaan. Tässä halkaisuhommassa rälläkkä ja timanttilaikka osoittautuivat helpoksi yhdistelmäksi.

Räystään puolelle piti mestarin mukaan jättää hieman vapaata, jotta räystäälle tuleva pelti saadaan hyvin mahtumaan paikalleen. Paljon muuta tiilien latomisesta ei tarvinnut tietääkään.

Suosittelen kyllä jokaiselle tätä hommaa. Valmista pintaa syntyy todella nopeasti. Kattoruoteiden päälle tiilien asettelu on yksinkertaista ja vaivatonta. Ja muutaman tunnin jälkeen katolla olemiseen tottuu. Ruoteiden päällä kävely alkaa sujumaan kuin itsestään ja homma helpottuu sitä mukaa, kun valmista kattoa syntyy.

Naulailin kaikki reunalle tulevat tiilet mukana tulleilla nauloilla kiinni. Keskeltä en vielä naulaillut kovin paljoa, koska joudun osan tiilistä vielä irroittamaan.

Yhden aamupäivän uurastamisen jälkeen alkoi katto näyttämään jo katolta. Vaimo oli kyllä kaverina, niin hommahan hoitui nätisti. Kuvasta voi päätella kuinka suoraan tiilet tulivat. Kaippa ne on ihan ok. Niitä pitää vielä vähän purkaa, koska minulla ei ollut kattoturvatuotteita hankittuna. Joten lumiesteitä varten joudun sieltä täältä yhden tiilirivin nostelemaan pois. Silloin voi naulailla tiilet lopullisesti paikalleen.

Hyvällä suunnittelulla olisi tämäkin ollut vältettävissä, mutta minä en ilmeisesti osaa suunnitella näitä asioita. Eipä ollut hankkeen ensimmäinen eikä varmasti viimeinen virhe. Eiköhän ne tiilet sieltä irtoa myöhemminkin. Toivottavasti silloin on huumori tallella, niin jaksaa kiinnittää kattoturvatuotteet huolella.

Selkä mutkalle ja tiilipinot katolle

Selkää jomottaa vieläkin, mutta kyllä kannatti hommata nosturi ja nostella tiilipinkat katolle.

Alkuperäinen ajatus oli, että Kastellin kirvesmiehet laittavat kattohommat kuntoon, jotten korkeanpaikankammoisena tipahda ja taita niskaani.

Niska on ehyt, tippumisia ei tapahtunut ja tiilet ovat sekalaisissa pinoissa katolla. Säästöäkin syntyi hieman. Kastelli olisi ottanut reilusti yli 1000 euroa tiilien latomisesta. Nyt kuluja tuli vain reilu satanen nosturikustannuksia. Tosin vielä on edessa tiilin latomien paikalleen.

Kysyin mestariltani suosituksia näppäristä nosturimiehistä ja sainkin sopivan ajan nosturimiehen kanssa sovittua. Vielä kun muutama kaveri suostui tulemaan mukaan talkoisiin, niin homma alkoi hahmottumaan. Alkuun kyllä hieman hirvitti. En ollut koskaan edes nähnyt miten tiilet nostellaan katolle. Luotin kuitenkin siihen, että nosturimies tietää mitä on tekemässä ja osaa tarvittaessa auttaa.

Äiti ja anoppi huolehtivat kahvitarjoilusta. Me miehet hoidettiin tiilin pinoaminen.
Tarkoitusena oli nostaa aina kaksi tiilinippua jokaisen kattotuolin kohdalle ja joka toiselle ruoteelle. Homma oli kuitenkin sen verta hikistä ja tiilet raskaita, että tulos ei ollut ihan tasajako. Emme murehtineet kuitenkaan tätä vaan nostelimme tiilikasat niinkuin osasimme. 

Höyrynsulkuja kattoon - outo kokemus

Talon mittasuhteet alkavat hahmottumaan kun katto valmistuu.

Voisiko olla mitään oudompaa, kuin niitata paperia kattoon? En usko että voi. Outoa tai ei, niin paperit oli laitettava kunnon niiteillä kiinni.

Onneksi appiukolta löytyi sähkökäyttöinen nitoja. Koitin aluksi sellaista Bilteman edullisinta niittivehjettä, mutta sen hyödyntäminen oli vaikeampaa kuin niittien vasarointi. Tosin sitä en edes yrittänyt.

Katon paperoiminen on outoa, mutta hommasta tuli vielä oudompaa, kun kaikka niitit oli teipattava yhtä huolellisesti kuin saumat.

Samalla kun paperin määrä katossa lisääntyi, kävi yhä selvemmäksi, että ilmastointiputkien tiivistämisestä tulee haasteellista. Kävimme hakemassa tiivistykseen valmiita läpivienti tuotteita, mutta ne olivat lähes turhia. Kunnon tuotteet olisivat maksaneet mansikoita ja halvoilla rahat menivät jotakuinkin hukkaan.

Matalaan osaan tulee kodari, kylppäri sauna sekä osa meidän makkaria.

Parhaan tuloksen sai, kun oppi viiltelemään ilmastointiputkille oikenlaiset aukot paperiin. Hankalaksi tiivistettäväksi osoittautui liian suureksi leikattu reikä. Helpoin pelkällä teipillä tiivistettävä oli vain hyvin ympyrän malliseksi viillelty aukko. Tämänkin tosin tajusin vasta liian myöhään. En päässyt hyödyntämään oppimaani kunnolla.

Yritimme laittaa paperien saumat aina koolausriman alle, jotta ne tiivistyisivät kunnolla. Aina tämä ei kyllä onnistunut. En tiedä kuinka kauan pelkkä teippi pitää saumaa tiiviinä. En usko että teipit pysyvät kymmeniä vuosia hyvänä.

Parasta hommassa oli raksan muuttuminen pikkuhiljaa talon näköiseksi. Tilat näyttävät kohtuullisen avarilta, vaikkakin ruskea paperikatto ei vielä kovin kaunista katseltavaa olekaan. Siltikin mietin, että tulikohan suunniteltua lopulta liian pieni mökki. Samalla vaivalla olisi varmasti rakentanut parikymmentä neliötä lisää.

Operaatio oli kyllä kohtuullisen pitkä ja aikaa vievä. Minulta meni yhteensä 10 iltaa katon paperoimiseen, koolausrimojen laittamiseen ja 10 cm levyvillan leikkaamiseen heti höyrynsulun yläpuolelle. Noista päivistä kahdeksana päivänä minulla oli kaveri mukana auttamassa. Yksin tekemällä homma oli huomattavasti hitaampaa. Kaveri pystyi auttamaan todella paljon varsinkin koolausrimoja naulattaessa. Tuollaisten 4 m seipäiden naulaaminen yksin kattoon vaatii aina apurimojen käyttöä ja niiden asentaminen ja liikuttelu vei lähes puolet työajasta.