Loput villat seiniin

Appiukko tiesi, että hyvien tellinkien merkitystä ei voi
aliarvoida. Joten teimme pari metriä korkeat tukevat
tellingit ja niihin hyvät kaiteet turvallsuuden varmistamiseksi.

Hiihtoloman ja kuuden täyden rakennuspäivän jälkeen olikin aika siirtyä sisähommiin. Samalla tahti hidastui merkittävästi. On ihan eri asia rakentaa kokopäiväisesti aamusta alkaen, kun on vielä virkeä. Työpäivän päätteeksi raksalle meno on vielä kohtuu helppoa, mutta kyllä se mennyt työpäivä vireystilaa ja työtehoa laskee. Lisäksi hiihtolomalla anoppi ahkeroi kovasti villoitushommissa. Millintarkasti leikatut levyt olivat komean näköisiä ja talo alkoi hahmottumaan myös sisä puolelta.
Arjen koittamisen jälkeen myös anopin villoitusaika väheni merkittävästi.

Onneksi kuitenkin kaikki tuulesuojalevyt ovat paikallaan. Tosin kattoon niitä pitää vielä aimo kasa asenntaa. Joten ekovillalevyjen asennus oli saatava loppuun seuraavana.

Ulko-oven korvike
En ehtinyt hommaamaan rakennusaikaista ovea, joten kokeilin oviaukossa tuollaista muoviestettä, jotta saisin hieman hillittyä kovia tuulia. Tosin tuulet olivat niin kovia, että muovit repeilivät heti irti. En tiedä rakennammeko me kovinkin tuuliselle paikalle, vai oliko kevät jotenkin tavallista tuulisempi, sillä kahdesta avoinaisesta oviaukosta sisälle pöllysi jatkuvasti lunta ja naapurin styroksilevyn kappaleita.

Seuraavaan taloprojektiin huolehdin heti ensimmäisten asioiden joukossa väliaikaisesta ulko-ovesta. Talon sisälle kertyy lämpöä auringon vaikutuksesta ja valoista, vaikka mitään erillistä lämppäriä ei olisikaan. Avonaiset oviaukot pilaavat kuitenkin tämän, enkä lopullisia ovia uskaltanut laittaa paikoilleen, koska pelkäsin niiden kolhiintuvan. Lisää omalaatuisista oviratkaisuista myöhemmin.

Villoitus jatkuu 
Kovasti nuo villat vähenevät. 141 pakettia tuli hankittua tuota villaa ja tilasin jopa 5cm levyt samalla. Kastellin talon rakenne on siis sellainen, että ensin runkotolppien väliin tulee 20cm villaa, sitten tulee höyrynsulku, jonka jälkeen tehdään vaakaan lisäkoolaus ja koolauspuiden väliin tungetaan vielä 5cm villaa.
Ylimääräiset villat olivat ikävä virhe, nimittäin 20 pakettia on iso määrä, kun se on aina edessä. Olisi pitänyt tilata loput 5cm levyt vasta siinä vaiheessa, kun niitä pystyy asentamaan. Nyt ne oli milloin missäkin, mutta aina ne olivat tiellä.

Tuosta kuvasta näkee, kuinka kattotuolit vaihtuvat. Tuo "seinä" joka tuohon kattotuolien vaihdoskohtaan muodostuu, pitää villoittaa myös. Siihen samaan seinään on piirretty ja suunniteltu myös ilmastointiputkistot, joten askarteluksi menee, jotta sen saa eristettyä ja jätettyä putkillekin tarpeeksi tilaa. Jätin sen eristämisen ihan viimetinkaan, jotta ehtisin tutkailla eri vaihtoehtoja ensin rauhassa.

Kaiken kaikkiaan seinien eristämiseen taisi mennä kuusi päivää. Hirmu kiirettä en pitänyt, koska tiesin, että seuraava vaihe on ilmastoinnin rakentaminen ja siitä minulla oli perin negatiivinen kuva. Lisäksi pyrin ekstra huolellisuuteen eristyksen kanssa ja varmistin, ettei mihinkään jäänyt reikiä, josta ilma pääsisi kulkemaan villan ohi. 10 cm levyjen kanssa touhutessa tämä oli kuitenkin simppeli homma.

Tuntui aika hienolle, kun oli saanut jo muutaman eri työvaiheen tehtyä. Tuulensuojalevytys meni kohtuudella, mutta seinien villoitus sujui jo melkein kuin vanhalta tekijältä. Ei se talon rakentaminen niin vaikeaa tainnut sitten lopulta ollakaan?

Rungon jäykistykseen - tuulensuojalevyt

Kovat pakkaset ja aurinkoiset kelit säestivät vasaran naputusta, kun nosttelimme appiukon kanssa levyjä seinille. Talviset kelit osoittautuivat yllättävän mukavaksi ajankohdaksi ulkohommille.
Hiki ei päässyt yllättämään kuten kesällä ja keväiset päivät olivat jotakuinkin tarpeeksi valoisia homman tekemiseen.

Seuraavalla kerralla en aio enää käyttää huopanauloja ja vasaraa, vaan teen kuten monet ammattilaiset, eli paukuttelen naulapyssyllä levyt runkotolppiin.

Levyt piti kiinnittää n. 10cm välein, jotta runko saavuttaa tarpeellisen jäykkyyden. Runko pitikin saada jäykistettyä ennen kuin kova tuuli tööttäisi koko rakennuksen kieroon. Tiiliäkään ei saanut kuulemma nostella katolle ennen rungon jäykistämistä.


Meiltä meni neljä päivää koko talon levytykseen. Katselin pari päivää vieressä touhuavia ammattikirvesmiehiä kateellisena. Heiltä meni kaksikerroksisen paritalon levyttämiseen sama aika. Eli karkeasti ottaen me tuhlasimme puolet pienemmän mökin levyttämiseen hävettävän kauan. Pääsin kuitenkin häpeäni yli, olihan tekemässä taloa ensimmäistä kertaa.

Hommaa olisi nopeuttanut ikkunoiden puuttuminen. Pitääkin pistää muistiin, jotta ymmärtää seuraavalla kerralla levyttää vain koko mökin ensin umpeen, sitten sahata ikkuna-aukot ja nostella ikkunat sitten vasta paikalleen. Nyt Kastellin rakennusporukka oli tehnyt sopimuksemme mukaan ja laittaneet ikkunat paikallen, joten virhe oli jo tehty suunnittelupöydällä.

Tämä nurkinkurinen rakentamisjärjestys johtui siis ekovillasta. Kastellilta ei saanut ekovillaa ja sen halusin ehdottomasti. Lisäksi halusin itse asentaa tiilet katolle, joten kirvesmiesten urkasta jätettiin pois tiilten laitto, levytys ja talon eristäminen. Kaikki nämä tulisi suurelementtitaloissa jo suoraa tehtaalta, naapureiden talot tehtiinkin suurelementeista ja he saivat mökkinsä talon näköisesti huomattavasti nopeammin.

Nopeuttaisi muuten aika merkittävästi rakennusurakkaa, mikäli ottaisi suurelementtitalon. Kokonaisuudessaan meidän talon runkotöihin meni nelisen kuukautta. Tästä ajasta olin lomalla viisi viikkoa ja loput tuuskasin iltaisin.

Talo on eristettävä huolella - Ekovillaa sen olla pitää

Sain tilattua Ekovillaa levyinä seinäeristeeksi. Ekovilla tuli hieman kalliimmaksi kuin yleisemmät lasi- tai kivivillat, mutta mitään muuta eristettä en olisi talooni laittanut. Suurimpana tekijänä on ekovillan kosteudensiirtokyky.

Jokainen voi kokeilla mitä tapahtuu, kun laittaa lasiin vähän vettä pohjalle ja täyttää lasin lasivillalla. Ekovillaa käytettäessä ero on huomattava. Lasivilla ei kykene siirtämään vettä kohti kuivempaa osaa, eikä lasi näin kuivu koskaan. Ekovilla sen sijaan imee kosteuden itseensä, siirtää sen kohti kuivempaa osaa ja näin haihduttaa pikkuhiljaa kosteuden pois.

En osaa sanoa, kuinka paljon tällä on merkitystä lopulta talon eristyksessä, koska huolehdin visusti, että eristeet, jotka taloni seiniin laitoin, eivät olleet kosteita. Iso osa nykyrakentamisen ongelmista johtuu nimenomaan siitä, että rakenne ottaa kosteutta, mutta ei pääse siitä eroon. Ekovillalla eristetyssä talossa, voi tässä suhteessa elää lepposammin.

Kannoin kaksi iltaa noita paaleja sisälle. Yhteensä aikaa meni varmaan kuusi tuntia. Toisena iltana minulla oli 6v tyttö mukana. Hän taisi oppia lukemaan ekovillapaalien avulla, sillä yhtäkkiä takaani alkoi kuulumaan "e, ee, eko", "e ee ekov"

, "e ee ekovi", "Isi! tässä lukee ekovilla!".

Raahasimme yhteensä yli 140 paalia villaa talon sisälle. Onneksi otin niille kuljetuksen. Maksoin kuljetuksesta 50 euroa. Peräkärryllä olisin joutunut tekemään 10 reissua noiden hakemiseksi.

Siinä olisi mennyt varmasti viikko.  Onneksi älylisin, että jotkut asiat kannattaa hoitaa ulkopuolisella työvoimalla. Routaeristeitä hakiessani opin tämän läksyn. Tosin niitä oli varmasti kymmenen kertaa vähemmän ja kuljetus olisi maksanut 170 euroa. 

Villojen laitossa tärkeintä lienee tarkka leikkaaminen ja vielä tarkempi asentaminen. Runkotolppien väliien jää helposti reikä, josta kylmä ilma pääsee vapaasti kulkemaan.

Nuo villat olivat 10cm paksuja levyjä. Monet talot tehdään 20 cm paksuista levyistä ja ne asennetaan ennen tuulensuojalevyjä, jotta voidaan varmistua molemmilta puolilta, että ilmarakoja ei jää. Minä asensin nuo villat 10 cm levyistä, mutta vasta tuulensuojalevyjen asentamisen jälkeen. Näin saumoja, jotka ulottuvat ulkoa sisälle asti, tulee villoihin vähemmän, kunhan muistaa alimmaisen levyn laittaa aina puolikkaana. Saumat tulevat näin automaattisesti eri kohtiin.

Ekovillan leikkaaminenkin onnistui pienten kommellusten jälkeen helposti. Aluksi koitin leikata sitä kuten kivivillaa mattoveitsellä, mutta se ei juuri onnistunut. Lopulta parhaaksi työkaluksi osoittautui ihan tavallinen käsisaha. Riitti, että osasi pitää sahaa kohtuullisesti pystyasennossa, niin levyt sahautuivat nätisti poikki. Tätä vaihetta ei siis tarvitse kenenkään pelätä. Ekovillan saa halkaistua mittatarkasti helposti. Toki se ottaa paljon enemmän aikaa kuin kivivillan leikkaaminen, mutta hyvänä puolena on ekovillasta lähtevä pöly, joka on paperipölyä, ei kivivillapölyä, joka menee joka paikkaan ja kutittaa jatkuvasti. Ekovilla on ihan ehdoton eriste, jos ei yritä maksimoida nopeutta ja kustannussäästöä. Hieman kalliimmasta hinnasta ja työajan kasvamisesta johtuen hyvin harvat talotehtaat tai suuret rakennusliikkeet käyttävät ekovillaa. 

Seinät voi eristää myös puhalluksena, joka on erittäin nopea toimempide ja vain vähän kalliimpi. Pyysin puhalluksestakin tarjouksia, mutta lopulta säästin ehkä vajaa 1000 euroa, kun otin eristeen levyinä ja asensin sen itse. Pääasiassa en halunnut säästää rahaa, vaan halusin tehdä tämän vaiheen itse. 

"Ekovilla on puupohjainen lämmöneriste, joka tarjoaa monipuoliset ratkaisut tehokkaaseen ja kestävään eristämiseen. Asiakkaillamme on jo yli 30 vuoden kokemus hengittävistä rakenteista, jotka kuivuvat molempiin suuntiin." www.ekovilla.com

Ekovillaa käytetään siis talon "hengittävyyden" parantamiseksi. Tämä onnistuu vain, mikäli käytetään höyrynsulkumuovin sijasta höyrynsulkupaperia, sekä sisäpinnalla maaleja/tapetteja, jotka ovat hengittäviä.

Jos mietit ekovillatalon rakentamista, niin suosittelen lämpimästi. Toki ekovilla maksaa enemmän, höyrynsulkupaperi maksaa myös enemmän ja sisälle tulevat muovittomat maalit ne vasta maksavatkin. Hyvänä puolena on seinien kosteudensietokyky. Tällaisella rakenteella saa elää huolettomammin, kun ei tarvitse joka välissä pelätä, että tuleeko talon elinkaarenaikana hörynsulkuun reikiä (joita varmasti tulee), koska ekovilla itsessään osaa huolehtia kosteudesta eritavalla kuin kivivilla.

Kerron tulevaisuudessa lisää ilmastoinnin merkityksestä talon kosteuden hallinnassa. Ilmastoinnin teholla ja oikealla säädöllä on nimittäin aivan kriittinen merkitys talon pitkäikäisyyden kannalta. Suurena linjana on kuitenkin se, että ekovillatalo kestää, vaikka ilmastoinnin kanssa ryssisikin pahemman kerran.

Talviloman myötä rakentaminen alkaa

Kirvesmiesten jäljiltä kämpästä näki vielä läpi.

Semmonen siitä sitten tuli. Ikkunat löytyy ja rungosta voi päätellä talon muotoa. Paljon muuta en osannutkaan tehdä. Talotehtaan kirvesmiehet olivat poistuneet. Samalla oli poistunut itsevarmuus ja osaaminen tältä tontilta.

Ensimmäisenä rakennusaamuna pakkasta oli -21c. Olin tontilla jo kuudelta. En saanut yöllä oikein unta. Kiire oli, mutten tiennyt että mihin. Seisoskelin siellä tontin rajalla, kun peremmällekään en uskaltanut mennä. Oli vielä vähän pimeääkin.

Siellä minä törötin paksuissa toppavaatteissa enkä tiennyt mitä tehdä. Olin edellisenä päivänä löytänyt kadonneet tuulensuojalevyt. Ne olivat menossa n. 500km päässä oikeasta paikasta. Onneksi Gyprocin tehtaalla osasivat auttaa. Levyt löytyivät ja toimitettiin tontille. Siinä ne makasivat massa pressujen alla. Tiesin, että ne tuohon ensimmäisenä runkoon kiinnitetään rungon jäykistämiseksi. Minulla oli mattoveitsiä, muutama vasara ja huopanauloja. Kaikki oli siis tarvikkeiden puolesta kunnossa.

Kokosin naapurin kuormalavoja lumen päälle, jotta saisin maailmalla kiertävät gyproc levyt irti lumesta.

En uskaltanut kuitenkaan aloittaa. Levyt painoivat n. 40kg ja olivat 3m 12cm pitkiä. Koitin nostaa yhtä niistä ja se taipui niin, etten uskaltanut yrittääkään laittaa sitä seinälle. Joten päätin seistä siellä tumput suorina.
Tiesin, että edessäni on kahden vuoden rakennusurakka. Tiesin, että jokainen valveilla oleva hetkeni menee tämän projektin parissa seuraavat 24 kuukautta. Se siinä varmaan minut lamautti.

Pikku paniikissa projektiani ihmetellessä aika meni kuin siivillä ja puoli seitsemän maissa appiukko yhtäkkiä ilmestyi tontille. "Eiköhän aloiteta" - mikäs siinä, aloitetaan vaan. Ja niin homma lähti liikkeelle. Yksi asia kerrallaan -  mentaliteetilla tämäkin projekti onnistuu. Tarvitsin alkuun vain hieman suunnannäyttöä kokeneemmalta.